Lamentations (Finnish)

1

1:1b.LAM.001.001 Kuinka istuukaan yksinänsä tuo väkirikas kaupunki! Kuinka onkaan lesken kaltaiseksi tullut se, joka oli suuri kansakuntien joukossa! Ruhtinatar maakuntien joukossa on tullut työveron alaiseksi.

1:2b.LAM.001.002 Se katkerasti itkee yössä, ja sillä on kyyneleet poskillansa. Ei ole sillä lohduttajaa kaikkien sen rakastajain seassa. Uskottomia ovat sille olleet kaikki sen ystävät, ovat sille vihamiehiksi tulleet.

1:3b.LAM.001.003 Juuda on siirtynyt maastansa kurjuutta ja työn kovuutta pakoon. Se istuu pakanakansain seassa eikä lepoa löydä. Kaikki sen vainoojat saavuttivat sen, kun se oli ahdistuksien keskellä.

1:4b.LAM.001.004 Siionin tiet surevat, sillä juhlilletulijoita ei ole. Kaikki sen portit ovat autioina, sen papit huokailevat, sen neitsyet ovat murheissaan, ja sillä itsellään on katkera mieli.

1:5b.LAM.001.005 Sen viholliset ovat voitolle päässeet, sen vihamiehet menestyvät. Sillä Herra on saattanut sen murheelliseksi sen rikkomusten paljouden tähden. Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen vihollisen vieminä.

1:6b.LAM.001.006 Mennyt on tytär Siionilta kaikki hänen kauneutensa. Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat, jotka eivät laidunta löydä; he kulkivat voimattomina vainoojan edessä.

1:7b.LAM.001.007 Jerusalem muistelee kurjuutensa päivinä ja kodittomuudessaan kaikkea kallisarvoista, mitä sillä oli muinaisista päivistä asti. Kun sen kansa sortui vihollisen käsiin eikä sillä ollut auttajaa, katsoivat viholliset sitä ja nauroivat sen turmiota.

1:8b.LAM.001.008 Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt, sentähden se on saastaksi tullut. Kaikki, jotka sitä kunnioittivat, halveksivat sitä nyt, kun ovat nähneet sen alastomuuden. Itsekin se huokaa ja kääntyy poispäin.

1:9b.LAM.001.009 Sen tahrat ovat sen liepeissä. Se ei ajatellut, mikä sille tuleva oli, ja niin se sortui hämmästyttävästi. Ei ole sillä lohduttajaa. Katso, Herra, minun kurjuuttani, sillä vihamies ylvästelee.

1:10b.LAM.001.010 Vihollinen levitti kätensä kaikkia sen kalleuksia kohti. Niin, sen täytyi nähdä, kuinka pakanat tunkeutuivat sen pyhäkköön, ne, jotka sinä olit kieltänyt tulemasta sinun seurakuntaasi.

1:11b.LAM.001.011 Kaikki sen kansa huokaa etsiessänsä leipää: he antavat, mitä heillä kallista on, ruuasta, saadakseen nälkänsä tyydytetyksi. Katso, Herra, ja näe, kuinka halveksittu minä olen.

1:12b.LAM.001.012 Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat? Katsokaa ja nähkää: onko kipua, minun kipuni vertaista, joka on minun kannettavakseni pantu, jolla Herra on murehduttanut minut vihansa hehkun päivänä?

1:13b.LAM.001.013 Hän lähetti tulen korkeudesta minun luihini ja kuritti niitä. Hän viritti verkon minun jalkaini varalle, hän pani minut peräytymään, hän teki minut autioksi, ainiaan sairaaksi.

1:14b.LAM.001.014 Hänen kätensä sitoi minun rikosteni ikeen: ne kiedottiin yhteen, tulivat minun niskalleni; hän saattoi horjumaan minun voimani. Herra antoi minut niiden käsiin, joita minä en voi vastustaa.

1:15b.LAM.001.015 Herra hylkäsi kaikki minun urhoni, joita minun keskuudessani oli; hän kutsui kokoon juhlan minua vastaan murskatakseen minun nuorukaiseni. Herra polki viinikuurnan neitsyelle, tytär Juudalle.

1:16b.LAM.001.016 Näitä minä itken, minun silmäni, silmäni vuotaa vettä; sillä kaukana on minusta lohduttaja, joka virvoittaisi minun sieluani. Hävitetyt ovat minun lapseni, sillä vihamies on väkevä.

1:17b.LAM.001.017 Siion levittää käsiänsä: ei ole hänellä lohduttajaa. Herra on nostattanut Jaakobia vastaan sen viholliset joka taholta; Jerusalem on tullut saastaksi heidän keskellänsä.

1:18b.LAM.001.018 Vanhurskas on hän, Herra; sillä hänen käskyänsä vastaan minä olen niskoitellut. Kuulkaa, te kansat kaikki, ja katsokaa minun kipuani: minun neitsyeni ja nuorukaiseni ovat vankeuteen menneet.

1:19b.LAM.001.019 Minä kutsuin rakastajiani: ne pettivät minut. Minun pappini ja vanhimpani ovat kuolleet kaupungissa, kun he etsivät ruokaa tyydyttääkseen nälkäänsä.

1:20b.LAM.001.020 Katso, Herra, kuinka ahdistettu minä olen, minun sisukseni kuohuvat, sydämeni vääntyy rinnassani, sillä minä olen ollut ylen uppiniskainen. Ulkona on miekka minulta riistänyt lapset, sisällä rutto.

1:21b.LAM.001.021 He ovat kuulleet, kuinka minä huokailen. Ei ole minulla lohduttajaa. Kaikki minun vihamieheni ovat kuulleet minun onnettomuuteni; he iloitsevat, kun sinä olet tämän tehnyt: sinä olet antanut tulla sen päivän, jonka olit ilmoittanut. Mutta käyköön heidän samoin kuin minun.

1:22b.LAM.001.022 Tulkoon kaikki heidän pahuutensa sinun kasvojesi eteen, ja pane heille kannettavaksi se, minkä olet minulle pannut kaikkien minun rikoksieni tähden. Sillä monet ovat minun huokaukseni, ja minun sydämeni on sairas.

2

2:1b.LAM.002.001 Kuinka onkaan Herra vihassaan pilvillä peittänyt tytär Siionin! Hän heitti taivaasta maahan Israelin kunnian eikä muistanut jalkainsa astinlautaa vihansa päivänä.

2:2b.LAM.002.002 Herra on hävittänyt säälimättä kaikki Jaakobin majat, on hajottanut vihastuksissaan tytär Juudan linnoitukset, pannut ne maan tasalle. Hän on häväissyt valtakunnan ja sen ruhtinaat.

2:3b.LAM.002.003 Hän on vihan hehkussa hakannut poikki Israelin sarven kokonansa. Hän veti oikean kätensä takaisin vihamiehen edestä ja poltti Jaakobia kuin liekitsevä tuli, joka kuluttaa kaiken yltympäri.

2:4b.LAM.002.004 Hän jännitti jousensa kuin vihamies, seisoi oikea käsi koholla kuin vihollinen ja tappoi kaiken, mihin silmä oli ihastunut. Tytär Siionin majaan hän vuodatti kiivautensa kuin tulen.

2:5b.LAM.002.005 Herra on ollut niinkuin vihamies, on hävittänyt Israelin: hän hävitti kaikki sen palatsit, turmeli sen linnoitukset ja antoi tytär Juudalle paljon valitusta ja vaikerrusta.

2:6b.LAM.002.006 Hän särki aitauksensa niinkuin puutarhan aidan, hävitti juhlanviettopaikkansa. Herra on saattanut unhotuksiin Siionissa juhla-ajat ja sapatit ja on kiivaassa suuttumuksessaan pitänyt halpana kuninkaat ja papit.

2:7b.LAM.002.007 Herra on hyljännyt alttarinsa, syössyt häväistykseen pyhäkkönsä, luovuttanut vihamiehen käteen palatsiensa muurit. He nostivat huudon Herran huoneessa, huudon kuin juhlapäivänä.

2:8b.LAM.002.008 Herra oli päättänyt turmella tytär Siionin muurit: hän jännitti mittanuoran, ei pidättänyt kättänsä hävittämästä, saattoi murheeseen varustukset ja muurit; ne yhdessä nääntyvät.

2:9b.LAM.002.009 Sen portit ovat vajonneet maahan, hän poisti ja särki sen salvat. Sen kuningas ja ruhtinaat ovat pakanain seassa; lakia ei ole, eivätkä sen profeetat saa näkyjä Herralta.

2:10b.LAM.002.010 Maassa istuvat ääneti tytär Siionin vanhimmat. He ovat heittäneet tomua päänsä päälle, vyöttäytyneet säkkeihin; maata kohden ovat painaneet päänsä Jerusalemin neitsyet.

2:11b.LAM.002.011 Minun silmäni ovat itkusta hiuenneet, minun sisukseni kuohuvat, minun maksani on maahan vuodatettu tyttären, minun kansani, sortumisen tähden. Sillä lapset ja imeväiset nääntyvät kaupungin kaduilla.

2:12b.LAM.002.012 He sanovat äideillensä: "Missä on leipää ja viiniä?" kun he nääntyvät niinkuin kaatuneet kaupungin kaduilla, heittävät henkensä äitiensä syliin.

2:13b.LAM.002.013 Minkä sinulle mainitsisin, mihin vertaisin sinua, tytär Jerusalem? Minkä asettaisin rinnallesi lohduttaakseni sinua, neitsyt, tytär Siion? Sillä suuri niinkuin meri on sinun sortumisesi; kuka voi sinut parantaa?

2:14b.LAM.002.014 Profeettasi ovat sinulle nähneet petollisia, äiteliä näkyjä. Eivät he ole paljastaneet sinun syntiäsi, niin että olisivat kääntäneet sinun kohtalosi, vaan ovat nähneet sinulle petollisia, eksyttäväisiä ennustuksia.

2:15b.LAM.002.015 Sinulle paukuttavat kämmeniänsä kaikki ohikulkijat, he viheltävät ja nyökyttävät ilkkuen päätänsä tytär Jerusalemille: "Tämäkö on kaupunki, jota sanottiin kauneuden täydellisyydeksi, kaiken maan ihastukseksi?"

2:16b.LAM.002.016 Suu ammollaan sinua vastaan ovat kaikki sinun vihamiehesi. He viheltävät, kiristelevät hampaitaan ja sanovat: "Me olemme sen hävittäneet. Tämä on juuri se päivä, jota olemme toivoneet; se on meille tullut, olemme sen nähneet."

2:17b.LAM.002.017 Herra on tehnyt, mitä oli aikonut. Hän on täyttänyt sanansa, sen, mitä oli päättänyt muinaisista päivistä asti: hän on repinyt alas säälimättä, on antanut vihamiesten iloita sinusta ja kohottanut sinun vihollistesi sarven.

2:18b.LAM.002.018 Heidän sydämensä huutaa Herran puoleen. Sinä, tytär Siionin muuri, anna kyyneltesi virtana vuotaa yötä päivää! Älä suo itsellesi lepoa, älköön silmäteräsi ummistuko.

2:19b.LAM.002.019 Nouse, kohota valitushuuto yöllä, kun alkavat yövartiot. Anna sydämesi vuotaa kuin vesi Herran kasvojen edessä. Kohota kätesi häntä kohden pienten lastesi elämän puolesta, kun ne nääntyvät nälkään kaikkien katujen kulmissa.

2:20b.LAM.002.020 Katso, Herra, ja tarkkaa, ketä olet antanut tämän kohdata: pitäisikö vaimojen syödä oma hedelmänsä, vaalimansa pienet lapset; pitäisikö Herran pyhäkössä tapettaman papit ja profeetat?

2:21b.LAM.002.021 Maassa, kaduilla, makaa nuorta ja vanhaa; minun neitsyeni ja nuorukaiseni ovat kaatuneet miekkaan. Sinä olet surmannut vihasi päivänä, olet teurastanut säälimättä.

2:22b.LAM.002.022 Sinä kutsuit kuin juhlapäivän viettoon minun peljättäjäni joka taholta; eikä jäänyt Herran vihan päivänä pelastunutta, ei pakoonpäässyttä. Jotka minä olin vaalinut ja isoiksi saanut, ne minun vihamieheni lopetti.

3

3:1b.LAM.003.001 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.

3:2b.LAM.003.002 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.

3:3b.LAM.003.003 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.

3:4b.LAM.003.004 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.

3:5b.LAM.003.005 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

3:6b.LAM.003.006 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.

3:7b.LAM.003.007 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

3:8b.LAM.003.008 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.

3:9b.LAM.003.009 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.

3:10b.LAM.003.010 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.

3:11b.LAM.003.011 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.

3:12b.LAM.003.012 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

3:13b.LAM.003.013 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.

3:14b.LAM.003.014 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

3:15b.LAM.003.015 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.

3:16b.LAM.003.016 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.

3:17b.LAM.003.017 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.

3:18b.LAM.003.018 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.

3:19b.LAM.003.019 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.

3:20b.LAM.003.020 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.

3:21b.LAM.003.021 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.

3:22b.LAM.003.022 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

3:23b.LAM.003.023 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

3:24b.LAM.003.024 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.

3:25b.LAM.003.025 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.

3:26b.LAM.003.026 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.

3:27b.LAM.003.027 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

3:28b.LAM.003.028 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

3:29b.LAM.003.029 Laskekoon suunsa tomuun - ehkä on vielä toivoa.

3:30b.LAM.003.030 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.

3:31b.LAM.003.031 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;

3:32b.LAM.003.032 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

3:33b.LAM.003.033 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.

3:34b.LAM.003.034 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,

3:35b.LAM.003.035 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,

3:36b.LAM.003.036 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan - eikö Herra sitä näkisi?

3:37b.LAM.003.037 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?

3:38b.LAM.003.038 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?

3:39b.LAM.003.039 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?

3:40b.LAM.003.040 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.

3:41b.LAM.003.041 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

3:42b.LAM.003.042 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,

3:43b.LAM.003.043 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;

3:44b.LAM.003.044 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.

3:45b.LAM.003.045 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.

3:46b.LAM.003.046 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.

3:47b.LAM.003.047 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.

3:48b.LAM.003.048 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

3:49b.LAM.003.049 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä

3:50b.LAM.003.050 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.

3:51b.LAM.003.051 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

3:52b.LAM.003.052 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

3:53b.LAM.003.053 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.

3:54b.LAM.003.054 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.

3:55b.LAM.003.055 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.

3:56b.LAM.003.056 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".

3:57b.LAM.003.057 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".

3:58b.LAM.003.058 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.

3:59b.LAM.003.059 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.

3:60b.LAM.003.060 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

3:61b.LAM.003.061 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

3:62b.LAM.003.062 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.

3:63b.LAM.003.063 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

3:64b.LAM.003.064 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.

3:65b.LAM.003.065 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

3:66b.LAM.003.066 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.

4

4:1b.LAM.004.001 Kuinka onkaan kulta tummunut, muuttunut hyvä kulta; kuinka ovat pyhät kivet viskeltyinä kaikkien katujen kulmiin!

4:2b.LAM.004.002 Siionin pojat, nuo kalliit, punnitut puhtaimman kullan arvoisiksi - kuinka he ovatkaan saviastiain arvossa, savenvalajan kätten tekojen!

4:3b.LAM.004.003 Aavikkosudetkin taritsevat nisiänsä, imettävät pentujansa; mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksi kuin kamelikurki erämaassa.

4:4b.LAM.004.004 Imeväisen kieli tarttuu suulakeen janon tähden. Lapsukaiset pyytävät leipää; ei ole, kuka sitä heille taittaisi.

4:5b.LAM.004.005 Jotka herkkuja söivät, ne nääntyvät kaduilla. Joita punapurppuran päällä kanneltiin, ne tunkioita syleilevät.

4:6b.LAM.004.006 Tyttären, minun kansani, syntivelka on Sodoman syntiä suurempi; Sodoma hävitettiin yhtäkkiä kätten siellä riehumatta.

4:7b.LAM.004.007 Siionin ruhtinaat olivat lunta puhtaammat, maitoa valkoisemmat, heidän ruumiinsa oli koralleja rusottavampi, heidän hahmonsa oli kuin safiiri.

4:8b.LAM.004.008 Nyt on heidän muotonsa nokea mustempi, ei voi heitä tuntea kaduilla. Rypyssä on heillä nahka luitten päällä, se on kuivettunut kuin puu.

4:9b.LAM.004.009 Parempi oli miekan kaatamien kuin nälän kaatamien, jotka menehtyivät, kuin lävitsepistetyt, pellon viljaa vailla.

4:10b.LAM.004.010 Armeliaat vaimot keittivät omin käsin lapsiansa: ne tulivat heille ruuaksi tyttären, minun kansani, sortuessa.

4:11b.LAM.004.011 Herra on pannut täytäntöön kiivautensa, vuodattanut vihansa hehkun; hän on sytyttänyt Siioniin tulen, joka on kuluttanut sen perustukset.

4:12b.LAM.004.012 Eivät olisi uskoneet maan kuninkaat, ei maanpiirin asukkaista kenkään, että vihollinen ja vainomies hyökkää sisään Jerusalemin porteista.

4:13b.LAM.004.013 Sen profeettain syntien tähden kävi näin, sen pappien pahain tekojen tähden, niiden, jotka siellä olivat vuodattaneet vanhurskaitten verta.

4:14b.LAM.004.014 He harhailivat sokeina kaduilla, verellä tahrattuina, niin ettei voinut koskea heidän vaatteisiinsa.

4:15b.LAM.004.015 "Väistykää! Saastainen!" huudettiin heistä. "Väistykää, väistykää, älkää koskeko!" Paettuaankin he yhä harhailivat; pakanain seassa sanottiin: "Eivät he saa kauemmin asustaa täällä".

4:16b.LAM.004.016 Herran kasvot ovat hajottaneet heidät, hän ei heihin enää katso. Papeista ei välitetty, vanhimpia ei armahdettu.

4:17b.LAM.004.017 Vieläkin me, silmät rauenneina, turhaan odotimme apua; tähystyspaikastamme me tähyilimme kansaa, josta ei pelastusta tullut.

4:18b.LAM.004.018 Meidän askeleitamme vaanittiin, niin ettemme voineet kulkea kaduillamme. Meidän loppumme lähestyi, päivämme täyttyivät - niin, loppumme tuli.

4:19b.LAM.004.019 Meidän vainoojamme olivat nopeammat kuin kotkat taivaalla. Vuorilla he ajoivat meitä takaa, väijyivät meitä erämaassa.

4:20b.LAM.004.020 Hän, meidän elämänhenkemme, Herran voideltu, joutui vangiksi heidän kuoppiinsa, hän, josta me olimme sanoneet: hänen varjossaan me saamme elää pakanakansain seassa.

4:21b.LAM.004.021 Iloitse ja riemuitse, tytär Edom, joka asut Uusin maassa! Mutta malja on tuleva sinunkin kohdallesi: sinä juovut ja paljastat itsesi.

4:22b.LAM.004.022 Sinun syntivelkasi, tytär Siion, on loppunut: ei Herra ole enää siirtävä sinua pois. Sinun syntivelkasi, tytär Edom, hän on etsiskelevä, on paljastava sinun syntisi.

5

5:1b.LAM.005.001 Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.

5:2b.LAM.005.002 Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.

5:3b.LAM.005.003 Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.

5:4b.LAM.005.004 Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.

5:5b.LAM.005.005 Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.

5:6b.LAM.005.006 Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.

5:7b.LAM.005.007 Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.

5:8b.LAM.005.008 Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.

5:9b.LAM.005.009 Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.

5:10b.LAM.005.010 Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.

5:11b.LAM.005.011 Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.

5:12b.LAM.005.012 Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.

5:13b.LAM.005.013 Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.

5:14b.LAM.005.014 Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.

5:15b.LAM.005.015 Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.

5:16b.LAM.005.016 Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!

5:17b.LAM.005.017 Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet -

5:18b.LAM.005.018 Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.

5:19b.LAM.005.019 Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.

5:20b.LAM.005.020 Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?

5:21b.LAM.005.021 Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.