Job (Finnish)

1

1:1b.JOB.001.001 Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Job. Tämä mies oli nuhteeton ja rehellinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa.

1:2b.JOB.001.002 Hänelle syntyi seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.

1:3b.JOB.001.003 Ja karjaa hänellä oli seitsemäntuhatta lammasta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa härkäparia ja viisisataa aasintammaa sekä ylen paljon palvelijoita. Tämä mies oli kaikista Idän miehistä mahtavin.

1:4b.JOB.001.004 Hänen pojillansa oli tapana laittaa pitoja, kullakin oli pidot talossaan vuoropäivänänsä; he lähettivät silloin sanan ja kutsuivat kolme sisartansa syömään ja juomaan kanssansa.

1:5b.JOB.001.005 Mutta kun pitopäivät olivat kiertonsa kiertäneet, lähetti Job sanan ja pyhitti heidät; hän nousi varhain aamulla ja uhrasi polttouhreja, yhtä monta kuin heitä oli. Sillä Job ajatteli: "Ehkä poikani ovat tehneet syntiä ja sydämessään luopuneet Jumalasta". Näin Job teki aina.

1:6b.JOB.001.006 Mutta kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa.

1:7b.JOB.001.007 Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta".

1:8b.JOB.001.008 Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa."

1:9b.JOB.001.009 Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Suottako Job pelkää Jumalaa?

1:10b.JOB.001.010 Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on; olet siunannut hänen kättensä työn, ja hänen karjalaumansa ovat levinneet ympäri maata.

1:11b.JOB.001.011 Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi."

1:12b.JOB.001.012 Niin Herra sanoi saatanalle: "Katso, kaikki, mitä hänellä on, olkoon sinun käsissäsi; älä vain koske kädelläsi häneen itseensä". Ja saatana meni pois Herran edestä.

1:13b.JOB.001.013 Kun sitten eräänä päivänä hänen poikansa ja tyttärensä söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa,

1:14b.JOB.001.014 tuli sanansaattaja Jobin luo ja sanoi: "Raavailla kynnettiin, ja aasintammat kävivät niiden vieressä laitumella;

1:15b.JOB.001.015 niin sabalaiset hyökkäsivät ja ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."

1:16b.JOB.001.016 Hänen vielä puhuessaan tuli toinen ja sanoi: "Jumalan tuli iski alas taivaasta, sytytti palamaan lampaat ja palvelijat ja kulutti heidät. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."

1:17b.JOB.001.017 Hänen vielä puhuessaan tuli taas toinen ja sanoi: "Kaldealaiset asettuivat kolmeen joukkoon ja karkasivat kamelien kimppuun, ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."

1:18b.JOB.001.018 Hänen vielä puhuessaan tuli taas toinen ja sanoi: "Poikasi ja tyttäresi söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa;

1:19b.JOB.001.019 katso, silloin suuri tuulispää tuli tuolta puolen erämaan ja iski talon neljään nurkkaan, ja se luhistui nuorukaisten päälle, niin että he kuolivat. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."

1:20b.JOB.001.020 Silloin Job nousi, repäisi viittansa ja leikkasi hiuksensa, heittäytyi maahan ja rukoili.

1:21b.JOB.001.021 Ja hän sanoi: "Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä sinne palajan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi."

1:22b.JOB.001.022 Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä eikä puhunut nurjasti Jumalaa vastaan.

2

2:1b.JOB.002.001 Ja kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa ja asettui Herran eteen.

2:2b.JOB.002.002 Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta".

2:3b.JOB.002.003 Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Vielä hän pysyy hurskaudessansa, ja sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet syyttömästi."

2:4b.JOB.002.004 Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Nahka nahasta; ja kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestänsä.

2:5b.JOB.002.005 Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi."

2:6b.JOB.002.006 Herra sanoi saatanalle: "Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästä kuitenkin hänen henkensä".

2:7b.JOB.002.007 Niin saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti.

2:8b.JOB.002.008 Ja tämä otti saviastian sirun, sillä kaapiakseen itseänsä, ja istui tuhkaläjään.

2:9b.JOB.002.009 Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole."

2:10b.JOB.002.010 Mutta hän vastasi hänelle: "Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa.

2:11b.JOB.002.011 Kun Jobin kolme ystävää kuuli kaiken onnettomuuden, joka häntä oli kohdannut, tulivat he kukin kotipaikastansa: teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar; ja he sopivat keskenänsä ja menivät surkuttelemaan ja lohduttamaan häntä.

2:12b.JOB.002.012 Mutta kun he jonkun matkan päässä nostivat silmänsä, eivät he enää voineet tuntea häntä; niin he korottivat äänensä ja itkivät, repäisivät kukin viittansa ja viskasivat tomua taivasta kohti päittensä päälle.

2:13b.JOB.002.013 Sitten he istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä, eikä kukaan heistä puhunut sanaakaan hänelle, sillä he näkivät, että hänen tuskansa oli ylen suuri.

3

3:1b.JOB.003.001 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;

3:2b.JOB.003.002 Job lausui ja sanoi:

3:3b.JOB.003.003 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: `Poika on siinnyt`.

3:4b.JOB.003.004 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.

3:5b.JOB.003.005 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.

3:6b.JOB.003.006 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.

3:7b.JOB.003.007 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.

3:8b.JOB.003.008 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.

3:9b.JOB.003.009 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,

3:10b.JOB.003.010 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.

3:11b.JOB.003.011 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?

3:12b.JOB.003.012 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?

3:13b.JOB.003.013 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä

3:14b.JOB.003.014 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,

3:15b.JOB.003.015 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;

3:16b.JOB.003.016 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.

3:17b.JOB.003.017 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;

3:18b.JOB.003.018 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.

3:19b.JOB.003.019 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.

3:20b.JOB.003.020 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,

3:21b.JOB.003.021 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,

3:22b.JOB.003.022 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan -

3:23b.JOB.003.023 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?

3:24b.JOB.003.024 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.

3:25b.JOB.003.025 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.

3:26b.JOB.003.026 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."

4

4:1b.JOB.004.001 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

4:2b.JOB.004.002 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?

4:3b.JOB.004.003 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

4:4b.JOB.004.004 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.

4:5b.JOB.004.005 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.

4:6b.JOB.004.006 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

4:7b.JOB.004.007 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

4:8b.JOB.004.008 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

4:9b.JOB.004.009 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.

4:10b.JOB.004.010 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

4:11b.JOB.004.011 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

4:12b.JOB.004.012 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,

4:13b.JOB.004.013 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

4:14b.JOB.004.014 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.

4:15b.JOB.004.015 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.

4:16b.JOB.004.016 Siinä seisoi - sen näköä en erottanut - haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:

4:17b.JOB.004.017 `Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?

4:18b.JOB.004.018 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

4:19b.JOB.004.019 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

4:20b.JOB.004.020 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

4:21b.JOB.004.021 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.`"

5

5:1b.JOB.005.001 "Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit?

5:2b.JOB.005.002 Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.

5:3b.JOB.005.003 Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.

5:4b.JOB.005.004 Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.

5:5b.JOB.005.005 Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen - ottaa sen vaikka orjantappuroista - ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.

5:6b.JOB.005.006 Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,

5:7b.JOB.005.007 vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.

5:8b.JOB.005.008 Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,

5:9b.JOB.005.009 hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,

5:10b.JOB.005.010 joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,

5:11b.JOB.005.011 että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.

5:12b.JOB.005.012 Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,

5:13b.JOB.005.013 hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:

5:14b.JOB.005.014 päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.

5:15b.JOB.005.015 Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.

5:16b.JOB.005.016 Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.

5:17b.JOB.005.017 Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.

5:18b.JOB.005.018 Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.

5:19b.JOB.005.019 Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.

5:20b.JOB.005.020 Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.

5:21b.JOB.005.021 Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.

5:22b.JOB.005.022 Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää.

5:23b.JOB.005.023 Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.

5:24b.JOB.005.024 Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.

5:25b.JOB.005.025 Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.

5:26b.JOB.005.026 Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.

5:27b.JOB.005.027 Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."

6

6:1b.JOB.006.001 Job vastasi ja sanoi:

6:2b.JOB.006.002 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!

6:3b.JOB.006.003 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.

6:4b.JOB.006.004 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.

6:5b.JOB.006.005 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

6:6b.JOB.006.006 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?

6:7b.JOB.006.007 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.

6:8b.JOB.006.008 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!

6:9b.JOB.006.009 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!

6:10b.JOB.006.010 Niin olisi vielä lohdutuksenani - ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla - etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.

6:11b.JOB.006.011 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?

6:12b.JOB.006.012 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?

6:13b.JOB.006.013 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?

6:14b.JOB.006.014 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.

6:15b.JOB.006.015 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.

6:16b.JOB.006.016 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;

6:17b.JOB.006.017 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.

6:18b.JOB.006.018 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

6:19b.JOB.006.019 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;

6:20b.JOB.006.020 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.

6:21b.JOB.006.021 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.

6:22b.JOB.006.022 Olenko sanonut: `Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,

6:23b.JOB.006.023 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä`?

6:24b.JOB.006.024 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

6:25b.JOB.006.025 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?

6:26b.JOB.006.026 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.

6:27b.JOB.006.027 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

6:28b.JOB.006.028 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.

6:29b.JOB.006.029 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.

6:30b.JOB.006.030 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"

7

7:1b.JOB.007.001 "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole niinkuin palkkalaisen päivät?

7:2b.JOB.007.002 Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon, ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.

7:3b.JOB.007.003 Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.

7:4b.JOB.007.004 Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.

7:5b.JOB.007.005 Minun ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan, minun ihoni kovettuu ja märkii.

7:6b.JOB.007.006 Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa.

7:7b.JOB.007.007 Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.

7:8b.JOB.007.008 Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe; sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.

7:9b.JOB.007.009 Pilvi häipyy ja menee menojaan; niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse.

7:10b.JOB.007.010 Ei hän enää palaja taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.

7:11b.JOB.007.011 Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa.

7:12b.JOB.007.012 Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?

7:13b.JOB.007.013 Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani,

7:14b.JOB.007.014 niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä.

7:15b.JOB.007.015 Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.

7:16b.JOB.007.016 Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.

7:17b.JOB.007.017 Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi,

7:18b.JOB.007.018 tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?

7:19b.JOB.007.019 Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?

7:20b.JOB.007.020 Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi?

7:21b.JOB.007.021 Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole."

8

8:1b.JOB.008.001 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

8:2b.JOB.008.002 "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?

8:3b.JOB.008.003 Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?

8:4b.JOB.008.004 Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.

8:5b.JOB.008.005 Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,

8:6b.JOB.008.006 jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.

8:7b.JOB.008.007 Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.

8:8b.JOB.008.008 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.

8:9b.JOB.008.009 Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.

8:10b.JOB.008.010 He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:

8:11b.JOB.008.011 `Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?

8:12b.JOB.008.012 Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.

8:13b.JOB.008.013 Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,

8:14b.JOB.008.014 hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.

8:15b.JOB.008.015 Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.

8:16b.JOB.008.016 Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.

8:17b.JOB.008.017 Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.

8:18b.JOB.008.018 Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.

8:19b.JOB.008.019 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.`

8:20b.JOB.008.020 Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.

8:21b.JOB.008.021 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.

8:22b.JOB.008.022 Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."

9

9:1b.JOB.009.001 Job vastasi ja sanoi:

9:2b.JOB.009.002 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!

9:3b.JOB.009.003 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.

9:4b.JOB.009.004 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?

9:5b.JOB.009.005 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;

9:6b.JOB.009.006 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;

9:7b.JOB.009.007 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;

9:8b.JOB.009.008 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;

9:9b.JOB.009.009 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;

9:10b.JOB.009.010 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.

9:11b.JOB.009.011 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.

9:12b.JOB.009.012 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: `Mitä sinä teet?`

9:13b.JOB.009.013 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.

9:14b.JOB.009.014 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?

9:15b.JOB.009.015 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.

9:16b.JOB.009.016 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,

9:17b.JOB.009.017 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,

9:18b.JOB.009.018 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

9:19b.JOB.009.019 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: `Tässä olen!` mutta jos oikeutta, niin: `Kuka vetää minut tilille?`

9:20b.JOB.009.020 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.

9:21b.JOB.009.021 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.

9:22b.JOB.009.022 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.

9:23b.JOB.009.023 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.

9:24b.JOB.009.024 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot - ellei hän, kuka sitten?

9:25b.JOB.009.025 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,

9:26b.JOB.009.026 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.

9:27b.JOB.009.027 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,

9:28b.JOB.009.028 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

9:29b.JOB.009.029 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?

9:30b.JOB.009.030 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,

9:31b.JOB.009.031 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.

9:32b.JOB.009.032 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.

9:33b.JOB.009.033 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle

9:34b.JOB.009.034 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;

9:35b.JOB.009.035 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."

10

10:1b.JOB.010.001 "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,

10:2b.JOB.010.002 minä sanon Jumalalle: `Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.

10:3b.JOB.010.003 Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?

10:4b.JOB.010.004 Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?

10:5b.JOB.010.005 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,

10:6b.JOB.010.006 koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,

10:7b.JOB.010.007 vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?`

10:8b.JOB.010.008 Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.

10:9b.JOB.010.009 Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.

10:10b.JOB.010.010 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?

10:11b.JOB.010.011 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.

10:12b.JOB.010.012 Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.

10:13b.JOB.010.013 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:

10:14b.JOB.010.014 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.

10:15b.JOB.010.015 Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.

10:16b.JOB.010.016 Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.

10:17b.JOB.010.017 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.

10:18b.JOB.010.018 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!

10:19b.JOB.010.019 Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.

10:20b.JOB.010.020 Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,

10:21b.JOB.010.021 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,

10:22b.JOB.010.022 maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."

11

11:1b.JOB.011.001 Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

11:2b.JOB.011.002 "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla oikeassa?

11:3b.JOB.011.003 Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä?

11:4b.JOB.011.004 Sanoithan: `Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi`.

11:5b.JOB.011.005 Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan

11:6b.JOB.011.006 ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.

11:7b.JOB.011.007 Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?

11:8b.JOB.011.008 Se on korkea kuin taivas - mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela - mitä voit ymmärtää?

11:9b.JOB.011.009 Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri.

11:10b.JOB.011.010 Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin kuka voi häntä estää?

11:11b.JOB.011.011 Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.

11:12b.JOB.011.012 Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä.

11:13b.JOB.011.013 Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa -

11:14b.JOB.011.014 mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi -

11:15b.JOB.011.015 silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.

11:16b.JOB.011.016 Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.

11:17b.JOB.011.017 Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.

11:18b.JOB.011.018 Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet - käyt turvallisesti levolle,

11:19b.JOB.011.019 asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä, ja monet etsivät sinun suosiotasi.

11:20b.JOB.011.020 Mutta jumalattomain silmät raukeavat; turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on huokaus."

12

12:1b.JOB.012.001 Job vastasi ja sanoi:

12:2b.JOB.012.002 "Totisesti, te yksin olette kansa, ja teidän mukananne kuolee viisaus!

12:3b.JOB.012.003 Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä; en ole minä teitä huonompi, ja kuka ei moisia tietäisi?

12:4b.JOB.012.004 Ystävänsä pilkkana on hän, jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi, hurskas, nuhteeton on pilkkana.

12:5b.JOB.012.005 Turvassa olevan mielestä sopii onnettomuudelle ylenkatse; se on valmiina niille, joiden jalka horjuu.

12:6b.JOB.012.006 Ja rauhassa ovat väkivaltaisten majat, turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa, ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." -

12:7b.JOB.012.007 "Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;

12:8b.JOB.012.008 tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle.

12:9b.JOB.012.009 Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt,

12:10b.JOB.012.010 hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" -

12:11b.JOB.012.011 "Eikö korva koettele sanoja ja suulaki maista ruuan makua?"

12:12b.JOB.012.012 "Vanhuksilla on viisautta, ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." -

12:13b.JOB.012.013 "Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys.

12:14b.JOB.012.014 Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata.

12:15b.JOB.012.015 Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus; hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.

12:16b.JOB.012.016 Hänen on väkevyys ja ymmärrys; hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.

12:17b.JOB.012.017 Hän vie neuvosmiehet pois paljaiksi riistettyinä ja tekee tuomarit tyhmiksi.

12:18b.JOB.012.018 Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä.

12:19b.JOB.012.019 Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä, ja ikimahtavat hän kukistaa.

12:20b.JOB.012.020 Hän hämmentää luotettavain puheen ja ottaa pois vanhoilta taidon.

12:21b.JOB.012.021 Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja aukaisee virtojen padot.

12:22b.JOB.012.022 Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo valoon pilkkopimeän.

12:23b.JOB.012.023 Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois.

12:24b.JOB.012.024 Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa.

12:25b.JOB.012.025 He haparoivat pimeässä valoa vailla, ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet."

13

13:1b.JOB.013.001 "Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.

13:2b.JOB.013.002 Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.

13:3b.JOB.013.003 Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.

13:4b.JOB.013.004 Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.

13:5b.JOB.013.005 Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!

13:6b.JOB.013.006 Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.

13:7b.JOB.013.007 Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;

13:8b.JOB.013.008 tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?

13:9b.JOB.013.009 Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?

13:10b.JOB.013.010 Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.

13:11b.JOB.013.011 Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?

13:12b.JOB.013.012 Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.

13:13b.JOB.013.013 Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.

13:14b.JOB.013.014 Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?

13:15b.JOB.013.015 Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.

13:16b.JOB.013.016 Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.

13:17b.JOB.013.017 Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.

13:18b.JOB.013.018 Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.

13:19b.JOB.013.019 Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.

13:20b.JOB.013.020 Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:

13:21b.JOB.013.021 ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;

13:22b.JOB.013.022 sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.

13:23b.JOB.013.023 Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.

13:24b.JOB.013.024 Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?

13:25b.JOB.013.025 Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,

13:26b.JOB.013.026 koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,

13:27b.JOB.013.027 koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" -

13:28b.JOB.013.028 "Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."

14

14:1b.JOB.014.001 "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,

14:2b.JOB.014.002 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.

14:3b.JOB.014.003 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

14:4b.JOB.014.004 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

14:5b.JOB.014.005 Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.

14:6b.JOB.014.006 Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.

14:7b.JOB.014.007 Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.

14:8b.JOB.014.008 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,

14:9b.JOB.014.009 niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.

14:10b.JOB.014.010 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?

14:11b.JOB.014.011 Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;

14:12b.JOB.014.012 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.

14:13b.JOB.014.013 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!

14:14b.JOB.014.014 Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.

14:15b.JOB.014.015 Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

14:16b.JOB.014.016 Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;

14:17b.JOB.014.017 rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

14:18b.JOB.014.018 Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,

14:19b.JOB.014.019 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.

14:20b.JOB.014.020 Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.

14:21b.JOB.014.021 Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan - ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi - ei hän heitä huomaa.

14:22b.JOB.014.022 Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."

15

15:1b.JOB.015.001 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

15:2b.JOB.015.002 "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?

15:3b.JOB.015.003 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?

15:4b.JOB.015.004 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.

15:5b.JOB.015.005 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.

15:6b.JOB.015.006 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.

15:7b.JOB.015.007 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?

15:8b.JOB.015.008 Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?

15:9b.JOB.015.009 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?

15:10b.JOB.015.010 Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.

15:11b.JOB.015.011 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?

15:12b.JOB.015.012 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,

15:13b.JOB.015.013 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?

15:14b.JOB.015.014 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!

15:15b.JOB.015.015 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,

15:16b.JOB.015.016 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.

15:17b.JOB.015.017 Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,

15:18b.JOB.015.018 mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,

15:19b.JOB.015.019 niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:

15:20b.JOB.015.020 `Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.

15:21b.JOB.015.021 Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.

15:22b.JOB.015.022 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.

15:23b.JOB.015.023 Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.

15:24b.JOB.015.024 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.

15:25b.JOB.015.025 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,

15:26b.JOB.015.026 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;

15:27b.JOB.015.027 koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,

15:28b.JOB.015.028 asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,

15:29b.JOB.015.029 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.

15:30b.JOB.015.030 Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.

15:31b.JOB.015.031 Älköön hän turvatko turhuuteen - hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.

15:32b.JOB.015.032 Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.

15:33b.JOB.015.033 Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.

15:34b.JOB.015.034 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.

15:35b.JOB.015.035 He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.`"

16

16:1b.JOB.016.001 Job vastasi ja sanoi:

16:2b.JOB.016.002 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.

16:3b.JOB.016.003 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?

16:4b.JOB.016.004 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,

16:5b.JOB.016.005 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.

16:6b.JOB.016.006 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?

16:7b.JOB.016.007 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni

16:8b.JOB.016.008 ja olet minut kukistanut - siitä muka tuli todistaja - ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.

16:9b.JOB.016.009 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,

16:10b.JOB.016.010 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.

16:11b.JOB.016.011 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.

16:12b.JOB.016.012 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;

16:13b.JOB.016.013 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.

16:14b.JOB.016.014 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.

16:15b.JOB.016.015 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.

16:16b.JOB.016.016 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,

16:17b.JOB.016.017 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.

16:18b.JOB.016.018 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!

16:19b.JOB.016.019 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.

16:20b.JOB.016.020 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa - Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,

16:21b.JOB.016.021 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.

16:22b.JOB.016.022 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."

17

17:1b.JOB.017.001 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.

17:2b.JOB.017.002 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.

17:3b.JOB.017.003 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?

17:4b.JOB.017.004 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.

17:5b.JOB.017.005 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.

17:6b.JOB.017.006 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.

17:7b.JOB.017.007 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.

17:8b.JOB.017.008 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.

17:9b.JOB.017.009 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.

17:10b.JOB.017.010 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.

17:11b.JOB.017.011 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.

17:12b.JOB.017.012 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.

17:13b.JOB.017.013 Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen,

17:14b.JOB.017.014 minä sanon haudalle: `Sinä olet isäni`, ja madoille: `Äitini ja sisareni`.

17:15b.JOB.017.015 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?

17:16b.JOB.017.016 Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa."

18

18:1b.JOB.018.001 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

18:2b.JOB.018.002 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.

18:3b.JOB.018.003 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?

18:4b.JOB.018.004 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi - sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?

18:5b.JOB.018.005 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.

18:6b.JOB.018.006 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.

18:7b.JOB.018.007 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.

18:8b.JOB.018.008 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.

18:9b.JOB.018.009 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;

18:10b.JOB.018.010 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.

18:11b.JOB.018.011 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.

18:12b.JOB.018.012 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.

18:13b.JOB.018.013 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.

18:14b.JOB.018.014 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.

18:15b.JOB.018.015 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.

18:16b.JOB.018.016 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.

18:17b.JOB.018.017 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.

18:18b.JOB.018.018 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.

18:19b.JOB.018.019 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.

18:20b.JOB.018.020 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.

18:21b.JOB.018.021 Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."

19

19:1b.JOB.019.001 Job vastasi ja sanoi:

19:2b.JOB.019.002 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?

19:3b.JOB.019.003 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.

19:4b.JOB.019.004 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?

19:5b.JOB.019.005 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?

19:6b.JOB.019.006 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.

19:7b.JOB.019.007 Katso, minä huudan: `Väkivaltaa!` enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.

19:8b.JOB.019.008 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.

19:9b.JOB.019.009 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.

19:10b.JOB.019.010 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.

19:11b.JOB.019.011 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.

19:12b.JOB.019.012 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.

19:13b.JOB.019.013 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.

19:14b.JOB.019.014 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.

19:15b.JOB.019.015 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.

19:16b.JOB.019.016 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.

19:17b.JOB.019.017 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.

19:18b.JOB.019.018 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.

19:19b.JOB.019.019 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.

19:20b.JOB.019.020 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.

19:21b.JOB.019.021 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.

19:22b.JOB.019.022 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?

19:23b.JOB.019.023 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,

19:24b.JOB.019.024 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!

19:25b.JOB.019.025 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

19:26b.JOB.019.026 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.

19:27b.JOB.019.027 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.

19:28b.JOB.019.028 Kun sanotte: `Kuinka vainoammekaan häntä!` - minusta muka löydetään asian juuri -

19:29b.JOB.019.029 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."

20

20:1b.JOB.020.001 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

20:2b.JOB.020.002 "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.

20:3b.JOB.020.003 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.

20:4b.JOB.020.004 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?

20:5b.JOB.020.005 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.

20:6b.JOB.020.006 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,

20:7b.JOB.020.007 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: `Missä hän on ?`

20:8b.JOB.020.008 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.

20:9b.JOB.020.009 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.

20:10b.JOB.020.010 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.

20:11b.JOB.020.011 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.

20:12b.JOB.020.012 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,

20:13b.JOB.020.013 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,

20:14b.JOB.020.014 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.

20:15b.JOB.020.015 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.

20:16b.JOB.020.016 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.

20:17b.JOB.020.017 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja- ja kermajokia ja -virtoja.

20:18b.JOB.020.018 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.

20:19b.JOB.020.019 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.

20:20b.JOB.020.020 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.

20:21b.JOB.020.021 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.

20:22b.JOB.020.022 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.

20:23b.JOB.020.023 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.

20:24b.JOB.020.024 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;

20:25b.JOB.020.025 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,

20:26b.JOB.020.026 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.

20:27b.JOB.020.027 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.

20:28b.JOB.020.028 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.

20:29b.JOB.020.029 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."

21

21:1b.JOB.021.001 Job vastasi ja sanoi:

21:2b.JOB.021.002 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!

21:3b.JOB.021.003 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.

21:4b.JOB.021.004 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?

21:5b.JOB.021.005 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.

21:6b.JOB.021.006 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:

21:7b.JOB.021.007 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?

21:8b.JOB.021.008 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.

21:9b.JOB.021.009 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.

21:10b.JOB.021.010 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.

21:11b.JOB.021.011 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.

21:12b.JOB.021.012 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.

21:13b.JOB.021.013 He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.

21:14b.JOB.021.014 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: `Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.

21:15b.JOB.021.015 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?`

21:16b.JOB.021.016 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.

21:17b.JOB.021.017 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?

21:18b.JOB.021.018 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?

21:19b.JOB.021.019 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.

21:20b.JOB.021.020 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.

21:21b.JOB.021.021 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!

21:22b.JOB.021.022 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?

21:23b.JOB.021.023 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;

21:24b.JOB.021.024 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.

21:25b.JOB.021.025 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.

21:26b.JOB.021.026 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.

21:27b.JOB.021.027 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.

21:28b.JOB.021.028 Kun sanotte: `Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?`

21:29b.JOB.021.029 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,

21:30b.JOB.021.030 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.

21:31b.JOB.021.031 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?

21:32b.JOB.021.032 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.

21:33b.JOB.021.033 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.

21:34b.JOB.021.034 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne - niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."

22

22:1b.JOB.022.001 Teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

22:2b.JOB.022.002 "Taitaako ihminen hyödyttää Jumalaa? Ei, vaan ainoastaan itseään hyödyttää ymmärtäväinen.

22:3b.JOB.022.003 Onko Kaikkivaltiaalla etua siitä, jos olet vanhurskas, tahi voittoa siitä, jos vaellat nuhteetonna?

22:4b.JOB.022.004 Jumalanpelostasiko hän sinua rankaisee ja käy kanssasi oikeutta?

22:5b.JOB.022.005 Eikö pahuutesi ole suuri ja sinun pahat tekosi loppumattomat?

22:6b.JOB.022.006 Sillä otithan veljiltäsi pantin syyttä ja riistit vaatteet alastomilta.

22:7b.JOB.022.007 Et antanut nääntyvälle vettä juoda, ja nälkäiseltä kielsit leivän.

22:8b.JOB.022.008 Kovakouraisen omaksi tuli maa, ja vain korkea-arvoinen sai siinä asua.

22:9b.JOB.022.009 Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin, ja orpojen käsivarret murskattiin.

22:10b.JOB.022.010 Sentähden paulat nyt sinua ympäröivät, ja äkillinen peljästys kauhistuttaa sinut -

22:11b.JOB.022.011 vai etkö näe pimeyttä? - ja vesitulva peittää sinut.

22:12b.JOB.022.012 Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso, kuinka korkealla on tähtien päälaki.

22:13b.JOB.022.013 Ja niin sinä sanot: `Mitäpä Jumala tietää? Voiko hän tuomita synkkäin pilvien takaa?

22:14b.JOB.022.014 Pilvet ovat hänellä verhona, niin ettei hän näe; ja taivaanrannalla hän käyskentelee.`

22:15b.JOB.022.015 Tahdotko seurata iänikuista polkua, jota pahantekijät vaelsivat,

22:16b.JOB.022.016 ne, jotka kukistettiin ennen aikojaan ja joiden perustuksen virta huuhtoi pois,

22:17b.JOB.022.017 jotka sanoivat Jumalalle: `Poistu meistä. Mitä voisi Kaikkivaltias meille tehdä?`

22:18b.JOB.022.018 Ja kuitenkin hän oli täyttänyt heidän talonsa hyvyydellä. Mutta minusta on kaukana jumalattomain neuvo.

22:19b.JOB.022.019 Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viaton pilkkaa heitä:

22:20b.JOB.022.020 `Totisesti, vastustajamme ovat hävinneet, ja mitä heistä jäi, kulutti tuli`.

22:21b.JOB.022.021 Tee siis sovinto ja elä rauhassa hänen kanssaan, niin saavutat onnen.

22:22b.JOB.022.022 Ota opetusta hänen suustaan ja kätke hänen sanansa sydämeesi.

22:23b.JOB.022.023 Kun palajat Kaikkivaltiaan tykö, niin tulet raketuksi, jos karkoitat vääryyden majastasi kauas,

22:24b.JOB.022.024 viskaat kulta-aarteesi tomuun ja Oofirin kullan joen kivien joukkoon.

22:25b.JOB.022.025 Jos Kaikkivaltias tulee sinun kulta-aarteeksesi, sinun hopeaharkoiksesi,

22:26b.JOB.022.026 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.

22:27b.JOB.022.027 Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi.

22:28b.JOB.022.028 Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo.

22:29b.JOB.022.029 Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot: `Ylös!` ja hän auttaa nöyrtyväistä.

22:30b.JOB.022.030 Hän pelastaa senkin, joka ei ole viaton; sinun kättesi puhtauden tähden hän pelastuu."

23

23:1b.JOB.023.001 Job vastasi ja sanoi:

23:2b.JOB.023.002 "Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.

23:3b.JOB.023.003 Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!

23:4b.JOB.023.004 Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.

23:5b.JOB.023.005 Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.

23:6b.JOB.023.006 Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.

23:7b.JOB.023.007 Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.

23:8b.JOB.023.008 Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;

23:9b.JOB.023.009 jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.

23:10b.JOB.023.010 Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.

23:11b.JOB.023.011 Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.

23:12b.JOB.023.012 Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.

23:13b.JOB.023.013 Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

23:14b.JOB.023.014 Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.

23:15b.JOB.023.015 Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.

23:16b.JOB.023.016 Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.

23:17b.JOB.023.017 Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."

24

24:1b.JOB.024.001 "Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat, nähdä hänen päiviänsä?

24:2b.JOB.024.002 Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.

24:3b.JOB.024.003 Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän.

24:4b.JOB.024.004 He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.

24:5b.JOB.024.005 Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.

24:6b.JOB.024.006 Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.

24:7b.JOB.024.007 Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä.

24:8b.JOB.024.008 He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.

24:9b.JOB.024.009 Äidin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.

24:10b.JOB.024.010 He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.

24:11b.JOB.024.011 Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.

24:12b.JOB.024.012 Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.

24:13b.JOB.024.013 Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.

24:14b.JOB.024.014 Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas.

24:15b.JOB.024.015 Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: `Ei yksikään silmä minua näe`, ja hän panee peiton kasvoillensa.

24:16b.JOB.024.016 He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää valosta.

24:17b.JOB.024.017 Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden kauhut ovat heille tutut." -

24:18b.JOB.024.018 "Hän kiitää pois vetten viemänä, kirottu on hänen peltopalstansa maassa, hän ei enää poikkea viinimäkien tielle.

24:19b.JOB.024.019 Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät.

24:20b.JOB.024.020 Äidin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu.

24:21b.JOB.024.021 Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, ja leskelle hän ei hyvää tehnyt." -

24:22b.JOB.024.022 "Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa; he pysyvät pystyssä, vaikka jo olivat epätoivossa hengestään.

24:23b.JOB.024.023 Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.

24:24b.JOB.024.024 He ovat kohonneet korkealle - ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.

24:25b.JOB.024.025 Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi ja saattaa sanani tyhjiksi?"

25

25:1b.JOB.025.001 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

25:2b.JOB.025.002 "Valta ja peljättävyys on hänen, joka luo rauhaa korkeuksissaan.

25:3b.JOB.025.003 Onko määrää hänen joukoillansa, ja kenelle ei hänen valonsa koita?

25:4b.JOB.025.004 Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä, ja kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas?

25:5b.JOB.025.005 Katso, eipä kuukaan ole kirkas, eivät tähdetkään ole puhtaat hänen silmissänsä;

25:6b.JOB.025.006 saati sitten ihminen, tuo mato, ja ihmislapsi, tuo toukka!"

26

26:1b.JOB.026.001 Job vastasi ja sanoi:

26:2b.JOB.026.002 "Kuinka oletkaan auttanut voimatonta, tukenut heikkoa käsivartta!

26:3b.JOB.026.003 Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta ja ilmituonut paljon ymmärrystä!

26:4b.JOB.026.004 Kenelle oikein olet puheesi pitänyt, ja kenen henki on sinusta käynyt?

26:5b.JOB.026.005 Haamut alhaalla värisevät, vetten ja niiden asukasten alla.

26:6b.JOB.026.006 Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä.

26:7b.JOB.026.007 Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle.

26:8b.JOB.026.008 Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla.

26:9b.JOB.026.009 Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse.

26:10b.JOB.026.010 Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään.

26:11b.JOB.026.011 Taivaan patsaat huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.

26:12b.JOB.026.012 Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.

26:13b.JOB.026.013 Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.

26:14b.JOB.026.014 Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?"

27

27:1b.JOB.027.001 Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:

27:2b.JOB.027.002 "Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:

27:3b.JOB.027.003 niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,

27:4b.JOB.027.004 eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.

27:5b.JOB.027.005 Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.

27:6b.JOB.027.006 Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.

27:7b.JOB.027.007 Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.

27:8b.JOB.027.008 Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?

27:9b.JOB.027.009 Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?

27:10b.JOB.027.010 Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?

27:11b.JOB.027.011 Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.

27:12b.JOB.027.012 Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?

27:13b.JOB.027.013 Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.

27:14b.JOB.027.014 Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.

27:15b.JOB.027.015 Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.

27:16b.JOB.027.016 Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,

27:17b.JOB.027.017 kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.

27:18b.JOB.027.018 Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.

27:19b.JOB.027.019 Rikkaana hän menee levolle: `Ei häviä mitään`; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.

27:20b.JOB.027.020 Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.

27:21b.JOB.027.021 Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.

27:22b.JOB.027.022 Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.

27:23b.JOB.027.023 Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."

28

28:1b.JOB.028.001 "Hopeallakin on suonensa ja löytöpaikkansa kullalla, joka puhdistetaan;

28:2b.JOB.028.002 rauta otetaan maasta, ja kivestä sulatetaan vaski.

28:3b.JOB.028.003 Tehdään loppu pimeydestä, ja tutkitaan tyystin kivi, jonka synkkä pilkkopimeä peittää.

28:4b.JOB.028.004 Kaivos louhitaan syvälle maan asujain alle; unhotettuina he riippuvat siellä ilman jalan tukea, heiluvat kaukana ihmisten ilmoilta.

28:5b.JOB.028.005 Maasta kasvaa leipä, mutta maan uumenet mullistetaan kuin tulen voimalla.

28:6b.JOB.028.006 Sen kivissä on safiirilla sijansa, siellä on kultahiekkaa.

28:7b.JOB.028.007 Polkua sinne ei tiedä kotka, eikä haukan silmä sitä havaitse.

28:8b.JOB.028.008 Sitä eivät astu ylväät eläimet, ei leijona sitä kulje.

28:9b.JOB.028.009 Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen, ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten.

28:10b.JOB.028.010 Kallioihin murretaan käytäviä, ja silmä näkee kaikkinaiset kalleudet.

28:11b.JOB.028.011 Vesisuonet estetään tihkumasta, ja salatut saatetaan päivänvaloon.

28:12b.JOB.028.012 Mutta viisaus - mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?

28:13b.JOB.028.013 Ei tunne ihminen sille vertaa, eikä sitä löydy elävien maasta.

28:14b.JOB.028.014 Syvyys sanoo: `Ei ole se minussa`, ja meri sanoo: `Ei se ole minunkaan tykönäni`.

28:15b.JOB.028.015 Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla, eikä sen hintaa punnita hopeassa.

28:16b.JOB.028.016 Ei korvaa sitä Oofirin kulta, ei kallis onyks-kivi eikä safiiri.

28:17b.JOB.028.017 Ei vedä sille vertoja kulta eikä lasi, eivät riitä sen vaihtohinnaksi aitokultaiset kalut.

28:18b.JOB.028.018 Koralleja ja kristalleja ei sen rinnalla mainita, ja viisauden omistaminen on helmiä kalliimpi.

28:19b.JOB.028.019 Ei vedä sille vertoja Etiopian topaasi, ei korvaa sitä puhdas kulta.

28:20b.JOB.028.020 Mistä siis tulee viisaus ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?

28:21b.JOB.028.021 Se on peitetty kaiken elävän silmiltä, salattu taivaan linnuiltakin.

28:22b.JOB.028.022 Manala ja kuolema sanovat: `Korvamme ovat kuulleet siitä vain kerrottavan`.

28:23b.JOB.028.023 Jumala tietää tien sen luokse, hän tuntee sen asuinpaikan.

28:24b.JOB.028.024 Sillä hän katsoo maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mitä taivaan alla on.

28:25b.JOB.028.025 Kun hän antoi tuulelle voiman ja määräsi mitalla vedet,

28:26b.JOB.028.026 kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien,

28:27b.JOB.028.027 silloin hän sen näki ja ilmoitti, toi sen esille ja sen myös tutki.

28:28b.JOB.028.028 Ja ihmiselle hän sanoi: `Katso, Herran pelko - se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä`."

29

29:1b.JOB.029.001 Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:

29:2b.JOB.029.002 "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,

29:3b.JOB.029.003 jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!

29:4b.JOB.029.004 Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,

29:5b.JOB.029.005 jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,

29:6b.JOB.029.006 jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!

29:7b.JOB.029.007 Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,

29:8b.JOB.029.008 niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,

29:9b.JOB.029.009 päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.

29:10b.JOB.029.010 Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.

29:11b.JOB.029.011 Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;

29:12b.JOB.029.012 minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.

29:13b.JOB.029.013 Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.

29:14b.JOB.029.014 Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.

29:15b.JOB.029.015 Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.

29:16b.JOB.029.016 Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.

29:17b.JOB.029.017 Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.

29:18b.JOB.029.018 Silloin ajattelin: `Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.

29:19b.JOB.029.019 Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.

29:20b.JOB.029.020 Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.`

29:21b.JOB.029.021 He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.

29:22b.JOB.029.022 Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.

29:23b.JOB.029.023 He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.

29:24b.JOB.029.024 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.

29:25b.JOB.029.025 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."

30

30:1b.JOB.030.001 "Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.

30:2b.JOB.030.002 Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt

30:3b.JOB.030.003 puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;

30:4b.JOB.030.004 he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.

30:5b.JOB.030.005 Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.

30:6b.JOB.030.006 Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.

30:7b.JOB.030.007 Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat -

30:8b.JOB.030.008 nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.

30:9b.JOB.030.009 Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;

30:10b.JOB.030.010 he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.

30:11b.JOB.030.011 Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.

30:12b.JOB.030.012 Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.

30:13b.JOB.030.013 He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;

30:14b.JOB.030.014 niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.

30:15b.JOB.030.015 Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.

30:16b.JOB.030.016 Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.

30:17b.JOB.030.017 Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.

30:18b.JOB.030.018 Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.

30:19b.JOB.030.019 Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.

30:20b.JOB.030.020 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.

30:21b.JOB.030.021 Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.

30:22b.JOB.030.022 Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.

30:23b.JOB.030.023 Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.

30:24b.JOB.030.024 Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?

30:25b.JOB.030.025 Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?

30:26b.JOB.030.026 Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.

30:27b.JOB.030.027 Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.

30:28b.JOB.030.028 Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.

30:29b.JOB.030.029 Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.

30:30b.JOB.030.030 Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.

30:31b.JOB.030.031 Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."

31

31:1b.JOB.031.001 "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

31:2b.JOB.031.002 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

31:3b.JOB.031.003 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.

31:4b.JOB.031.004 Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

31:5b.JOB.031.005 Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,

31:6b.JOB.031.006 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa`alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

31:7b.JOB.031.007 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,

31:8b.JOB.031.008 niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.

31:9b.JOB.031.009 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

31:10b.JOB.031.010 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;

31:11b.JOB.031.011 sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,

31:12b.JOB.031.012 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.

31:13b.JOB.031.013 Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,

31:14b.JOB.031.014 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

31:15b.JOB.031.015 Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

31:16b.JOB.031.016 Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?

31:17b.JOB.031.017 Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?

31:18b.JOB.031.018 En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

31:19b.JOB.031.019 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,

31:20b.JOB.031.020 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,

31:21b.JOB.031.021 jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,

31:22b.JOB.031.022 niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

31:23b.JOB.031.023 Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

31:24b.JOB.031.024 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: `Sinä olet minun turvani`,

31:25b.JOB.031.025 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

31:26b.JOB.031.026 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

31:27b.JOB.031.027 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,

31:28b.JOB.031.028 niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

31:29b.JOB.031.029 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?

31:30b.JOB.031.030 En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.

31:31b.JOB.031.031 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

31:32b.JOB.031.032 Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.

31:33b.JOB.031.033 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,

31:34b.JOB.031.034 säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

31:35b.JOB.031.035 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

31:36b.JOB.031.036 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

31:37b.JOB.031.037 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

31:38b.JOB.031.038 Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,

31:39b.JOB.031.039 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

31:40b.JOB.031.040 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.

32

32:1b.JOB.032.001 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,

32:2b.JOB.032.002 vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,

32:3b.JOB.032.003 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.

32:4b.JOB.032.004 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.

32:5b.JOB.032.005 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.

32:6b.JOB.032.006 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.

32:7b.JOB.032.007 Minä ajattelin: `Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta`.

32:8b.JOB.032.008 Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.

32:9b.JOB.032.009 Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.

32:10b.JOB.032.010 Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

32:11b.JOB.032.011 Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.

32:12b.JOB.032.012 Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.

32:13b.JOB.032.013 Älkää sanoko: `Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen`.

32:14b.JOB.032.014 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.

32:15b.JOB.032.015 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.

32:16b.JOB.032.016 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?

32:17b.JOB.032.017 Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

32:18b.JOB.032.018 Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.

32:19b.JOB.032.019 Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.

32:20b.JOB.032.020 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.

32:21b.JOB.032.021 En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.

32:22b.JOB.032.022 Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."

33

33:1b.JOB.033.001 "Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani, ja ota korviisi kaikki minun sanani.

33:2b.JOB.033.002 Katso, minä olen avannut suuni, kieleni puhuu suulakeni alla.

33:3b.JOB.033.003 Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani; mitä tietävät, sen huuleni suoraan sanovat.

33:4b.JOB.033.004 Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut.

33:5b.JOB.033.005 Vastaa minulle, jos taidat; varustaudu minua vastaan, nouse taisteluun.

33:6b.JOB.033.006 Katso, Jumalan edessä minä olen samanlainen kuin sinä: hyppysellinen savea olen minäkin.

33:7b.JOB.033.007 Katso, ei käy minusta kauhu, joka sinut peljästyttää, eikä minun painoni ole raskaana ylläsi.

33:8b.JOB.033.008 Mutta sinä olet sanonut korvieni kuullen, minä olen kuullut sinun sanojesi äänen:

33:9b.JOB.033.009 `Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa; olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä.

33:10b.JOB.033.010 Katso, hän keksii vihan syitä minua vastaan, hän pitää minua vihollisenansa;

33:11b.JOB.033.011 hän panee minun jalkani jalkapuuhun, vartioitsee kaikkia minun polkujani.`

33:12b.JOB.033.012 Katso, sinä et ole oikeassa - niin minä vastaan sinulle - sillä Jumala on suurempi kuin ihminen.

33:13b.JOB.033.013 Miksi olet riidellyt häntä vastaan, jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin?

33:14b.JOB.033.014 Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata.

33:15b.JOB.033.015 Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa,

33:16b.JOB.033.016 silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen,

33:17b.JOB.033.017 kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä,

33:18b.JOB.033.018 säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.

33:19b.JOB.033.019 Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina,

33:20b.JOB.033.020 ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa.

33:21b.JOB.033.021 Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.

33:22b.JOB.033.022 Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja.

33:23b.JOB.033.023 Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään,

33:24b.JOB.033.024 niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: `Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun`.

33:25b.JOB.033.025 Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin.

33:26b.JOB.033.026 Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan; niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.

33:27b.JOB.033.027 Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: `Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle;

33:28b.JOB.033.028 hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta`.

33:29b.JOB.033.029 Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,

33:30b.JOB.033.030 palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa.

33:31b.JOB.033.031 Tarkkaa, Job, kuule minua; vaikene ja anna minun puhua.

33:32b.JOB.033.032 Mutta jos sinulla on, mitä sanoa, niin vastaa minulle; puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa.

33:33b.JOB.033.033 Ellei, niin kuule minua; vaikene, niin minä opetan sinulle viisautta."

34

34:1b.JOB.034.001 Ja Elihu lausui ja sanoi:

34:2b.JOB.034.002 "Kuulkaa, te viisaat, minun sanojani, ja kuunnelkaa minua, te tietomiehet.

34:3b.JOB.034.003 Sillä korva koettelee sanat, ja suulaki maistaa ruuan maun.

34:4b.JOB.034.004 Tutkikaamme, mikä oikein on, koettakaamme yhdessä ymmärtää, mikä hyvä on.

34:5b.JOB.034.005 Sillä Job on sanonut: `Olen oikeassa, mutta Jumala on ottanut minulta oikeuteni.

34:6b.JOB.034.006 Vaikka minun puolellani on oikeus, pitäisi minun valhetella; kuolettava nuoli on minuun sattunut, vaikka olen rikoksesta vapaa.`

34:7b.JOB.034.007 Kuka mies on sellainen kuin Job, joka juo jumalanpilkkaa niinkuin vettä,

34:8b.JOB.034.008 joka yhtyy väärintekijäin seuraan ja vaeltaa jumalattomain miesten parissa?

34:9b.JOB.034.009 Sillä hän sanoo: `Ei hyödy mies siitä, että elää Jumalalle mieliksi`.

34:10b.JOB.034.010 Sentähden kuulkaa minua, te ymmärtäväiset miehet: Pois se! Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä.

34:11b.JOB.034.011 Vaan hän kostaa ihmiselle hänen tekonsa ja maksaa miehelle hänen vaelluksensa mukaan.

34:12b.JOB.034.012 Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.

34:13b.JOB.034.013 Kuka on pannut hänet vallitsemaan maata, ja kuka on perustanut koko maanpiirin?

34:14b.JOB.034.014 Jos hän ajattelisi vain itseänsä ja palauttaisi luokseen henkensä ja henkäyksensä,

34:15b.JOB.034.015 niin kaikki liha yhdessä menehtyisi, ja ihminen tulisi tomuksi jälleen.

34:16b.JOB.034.016 Jos sinulla on ymmärrystä, niin kuule tätä, ota korviisi sanojeni ääni.

34:17b.JOB.034.017 Taitaisiko todella se hallita, joka vihaa oikeutta? Vai tuomitsetko sinä syylliseksi tuon Vanhurskaan, Voimallisen,

34:18b.JOB.034.018 joka sanoo kuninkaalle: `Sinä kelvoton`, ruhtinaille: `Sinä jumalaton`,

34:19b.JOB.034.019 joka ei pidä päämiesten puolta eikä aseta rikasta vaivaisen edelle, koska he kaikki ovat hänen kättensä tekoa?

34:20b.JOB.034.020 Tuossa tuokiossa he kuolevat, keskellä yötä; kansat järkkyvät ja häviävät, väkevä siirretään pois käden koskematta.

34:21b.JOB.034.021 Sillä hänen silmänsä valvovat ihmisen teitä, ja hän näkee kaikki hänen askeleensa.

34:22b.JOB.034.022 Ei ole pimeyttä, ei pilkkopimeää, johon voisivat piiloutua väärintekijät.

34:23b.JOB.034.023 Sillä ei tarvitse Jumalan kauan ihmistä tarkata, ennenkuin tämän on astuttava tuomiolle hänen eteensä;

34:24b.JOB.034.024 hän musertaa voimalliset tutkimatta ja asettaa toiset heidän sijallensa.

34:25b.JOB.034.025 Niinpä hän tuntee heidän tekonsa ja kukistaa heidät yöllä, ja he musertuvat.

34:26b.JOB.034.026 Niinkuin jumalattomia hän kurittaa heitä julkisella paikalla,

34:27b.JOB.034.027 koska he luopuivat hänestä eivätkä ensinkään huolineet hänen teistään,

34:28b.JOB.034.028 vaan saattoivat vaivaisten huudon kohoamaan hänen eteensä, ja hän kuuli kurjain huudon.

34:29b.JOB.034.029 Ja jos hän on hiljaa, kuka häntä siitä tuomitsee? Jos hän peittää kasvonsa, kuka voi häntä katsella? Niin kansaa kuin kutakin ihmistä hän valvoo,

34:30b.JOB.034.030 ettei pääse hallitsemaan jumalaton ihminen, ei kukaan niistä, jotka ovat kansalle paulana.

34:31b.JOB.034.031 Sillä onko tässä sanottu Jumalalle: `Kyllä minä kärsin, en enää pahoin tee.

34:32b.JOB.034.032 Mitä en näe, neuvo minulle; jos olen tehnyt vääryyttä, en sitä enää tee.`

34:33b.JOB.034.033 Sinunko mielesi mukaan tulisi hänen kostaa, koska olet niin tyytymätön? Niin, sinun on tehtävä valinta eikä minun; puhu, mitä tiedät.

34:34b.JOB.034.034 Ymmärtäväiset miehet sanovat minulle, viisas mies, joka minua kuulee, virkkaa:

34:35b.JOB.034.035 `Job puhuu taitamattomasti, ja hänen sanansa ovat ymmärrystä vailla.

34:36b.JOB.034.036 Jospa Jobia koeteltaisiin ainiaan, koska hän vastaa väärintekijäin tavalla!

34:37b.JOB.034.037 Sillä hän lisää syntiä syntiin, lyö kämmentä keskellämme ja syytää sanoja Jumalaa vastaan.`"

35

35:1b.JOB.035.001 Elihu lausui ja sanoi:

35:2b.JOB.035.002 "Pidätkö sitä oikeutena, sanotko sitä vanhurskaudeksi Jumalan edessä,

35:3b.JOB.035.003 että kysyt, mitä se sinua hyödyttää: `Hyödynkö siitä sen enempää, kuin jos syntiä teen?`

35:4b.JOB.035.004 Siihen minä vastaan sinulle sekä ystävillesi, jotka luonasi ovat.

35:5b.JOB.035.005 Luo silmäsi taivaalle ja näe, katsele pilviä, jotka ovat korkealla pääsi päällä.

35:6b.JOB.035.006 Jos sinä syntiä teet, mitä sillä hänelle teet; ja vaikka sinulla paljonkin rikoksia olisi, mitä sillä hänelle mahdat?

35:7b.JOB.035.007 Jos olet vanhurskas, mitä sillä hänelle annat, tahi ottaako hän mitään sinun kädestäsi?

35:8b.JOB.035.008 Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi.

35:9b.JOB.035.009 Sorron suuruutta valitetaan, huudetaan apua suurten käsivartta vastaan,

35:10b.JOB.035.010 ei kysytä: `Missä on Jumala, minun Luojani, joka yöllä saa viriämään ylistysvirret,

35:11b.JOB.035.011 joka opettaa meille enemmän kuin metsän eläimille ja antaa meille viisautta enemmän kuin taivaan linnuille?`

35:12b.JOB.035.012 Valittakoot sitten pahojen ylpeyttä; ei hän vastaa.

35:13b.JOB.035.013 Ei, turhia ei Jumala kuule, eikä Kaikkivaltias niihin katso,

35:14b.JOB.035.014 saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä; asia on hänen edessänsä: odota häntä.

35:15b.JOB.035.015 Mutta nyt, kun hänen vihansa ei kosta eikä hän ylvästelystä suuresti välitä,

35:16b.JOB.035.016 niin Job avaa suunsa joutaviin ja syytää suuria sanoja taitamattomasti."

36

36:1b.JOB.036.001 Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:

36:2b.JOB.036.002 "Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.

36:3b.JOB.036.003 Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;

36:4b.JOB.036.004 sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta - mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.

36:5b.JOB.036.005 Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.

36:6b.JOB.036.006 Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.

36:7b.JOB.036.007 Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.

36:8b.JOB.036.008 Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,

36:9b.JOB.036.009 niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,

36:10b.JOB.036.010 avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.

36:11b.JOB.036.011 Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.

36:12b.JOB.036.012 Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.

36:13b.JOB.036.013 Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.

36:14b.JOB.036.014 Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.

36:15b.JOB.036.015 Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.

36:16b.JOB.036.016 Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.

36:17b.JOB.036.017 Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.

36:18b.JOB.036.018 Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.

36:19b.JOB.036.019 Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?

36:20b.JOB.036.020 Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.

36:21b.JOB.036.021 Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.

36:22b.JOB.036.022 Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?

36:23b.JOB.036.023 Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: `Sinä teit väärin`?

36:24b.JOB.036.024 Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;

36:25b.JOB.036.025 kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.

36:26b.JOB.036.026 Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.

36:27b.JOB.036.027 Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,

36:28b.JOB.036.028 jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.

36:29b.JOB.036.029 Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?

36:30b.JOB.036.030 Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.

36:31b.JOB.036.031 Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.

36:32b.JOB.036.032 Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.

36:33b.JOB.036.033 Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."

37

37:1b.JOB.037.001 "Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.

37:2b.JOB.037.002 Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.

37:3b.JOB.037.003 Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.

37:4b.JOB.037.004 Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.

37:5b.JOB.037.005 Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.

37:6b.JOB.037.006 Sillä hän sanoo lumelle: `Putoa maahan`, samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.

37:7b.JOB.037.007 Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.

37:8b.JOB.037.008 Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.

37:9b.JOB.037.009 Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.

37:10b.JOB.037.010 Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.

37:11b.JOB.037.011 Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.

37:12b.JOB.037.012 Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.

37:13b.JOB.037.013 Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.

37:14b.JOB.037.014 Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.

37:15b.JOB.037.015 Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?

37:16b.JOB.037.016 Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?

37:17b.JOB.037.017 Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,

37:18b.JOB.037.018 kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?

37:19b.JOB.037.019 Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.

37:20b.JOB.037.020 Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!

37:21b.JOB.037.021 Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.

37:22b.JOB.037.022 Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.

37:23b.JOB.037.023 Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.

37:24b.JOB.037.024 Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."

38

38:1b.JOB.038.001 Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:

38:2b.JOB.038.002 "Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?

38:3b.JOB.038.003 Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.

38:4b.JOB.038.004 Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.

38:5b.JOB.038.005 Kuka on määrännyt sen mitat - tottapa sen tiedät - tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse?

38:6b.JOB.038.006 Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven,

38:7b.JOB.038.007 kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?

38:8b.JOB.038.008 Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti,

38:9b.JOB.038.009 kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi,

38:10b.JOB.038.010 kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet

38:11b.JOB.038.011 ja sanoin: `Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua`?

38:12b.JOB.038.012 Oletko eläissäsi käskenyt päivän koittaa tahi osoittanut aamuruskolle paikkansa,

38:13b.JOB.038.013 että se tarttuisi maan liepeisiin ja pudistaisi jumalattomat siitä pois?

38:14b.JOB.038.014 Silloin se muuttuu niinkuin savi sinetin alla, ja kaikki tulee kuin vaatetettuna esille;

38:15b.JOB.038.015 jumalattomilta riistetään heidän valonsa, ja kohonnut käsivarsi murskataan.

38:16b.JOB.038.016 Oletko astunut alas meren lähdesuonille asti ja kulkenut syvyyden kuilut?

38:17b.JOB.038.017 Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt pimeyden portit?

38:18b.JOB.038.018 Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät.

38:19b.JOB.038.019 Mikä on tie sinne, kussa asuu valo, ja missä on pimeyden asuinsija,

38:20b.JOB.038.020 että saattaisit sen alueellensa ja tuntisit polut sen majalle?

38:21b.JOB.038.021 Kaiketi sen tiedät, sillä synnyithän jo silloin, ja onhan päiviesi luku ylen suuri!

38:22b.JOB.038.022 Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot,

38:23b.JOB.038.023 jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi?

38:24b.JOB.038.024 Mitä tietä jakaantuu valo ja itätuuli leviää yli maan?

38:25b.JOB.038.025 Kuka on avannut kuurnan sadekuurolle ja ukkospilvelle tien,

38:26b.JOB.038.026 niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei ihmistä ole,

38:27b.JOB.038.027 niin että autio erämaa saa kylläksensä ja maa kasvaa vihannan ruohon?

38:28b.JOB.038.028 Onko sateella isää, tahi kuka on synnyttänyt kastepisarat?

38:29b.JOB.038.029 Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän?

38:30b.JOB.038.030 Vesi tiivistyy kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni.

38:31b.JOB.038.031 Taidatko solmita Otavan siteet tahi irroittaa kahleista Kalevanmiekan?

38:32b.JOB.038.032 Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanansa ja johdattaa Seulaset lapsinensa?

38:33b.JOB.038.033 Tunnetko taivaan lait, tahi sinäkö säädät, miten se maata vallitsee?

38:34b.JOB.038.034 Taidatko korottaa äänesi pilviin ja saada vesitulvan peittämään itsesi?

38:35b.JOB.038.035 Taidatko lähettää salamat menemään, niin että sanovat sinulle: `Katso, tässä olemme`?

38:36b.JOB.038.036 Kuka on pannut viisautta pilvenlonkiin, tahi kuka antoi pilvenhattaroille ymmärrystä?

38:37b.JOB.038.037 Kuka on niin viisas, että laskee pilvien luvun, kuka kaataa tyhjiksi taivaan leilit,

38:38b.JOB.038.038 kun multa on kuivunut kovaksi kuin valettu ja maakokkareet toisiinsa takeltuneet?"

39

39:1b.JOB.039.001 (38:39) "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän,

39:2b.JOB.039.002 kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?

39:3b.JOB.039.003 Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?

39:4b.JOB.039.004 (39:1) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?

39:5b.JOB.039.005 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?

39:6b.JOB.039.006 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.

39:7b.JOB.039.007 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.

39:8b.JOB.039.008 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,

39:9b.JOB.039.009 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?

39:10b.JOB.039.010 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;

39:11b.JOB.039.011 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.

39:12b.JOB.039.012 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?

39:13b.JOB.039.013 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?

39:14b.JOB.039.014 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?

39:15b.JOB.039.015 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?

39:16b.JOB.039.016 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?

39:17b.JOB.039.017 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.

39:18b.JOB.039.018 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.

39:19b.JOB.039.019 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.

39:20b.JOB.039.020 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.

39:21b.JOB.039.021 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.

39:22b.JOB.039.022 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?

39:23b.JOB.039.023 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.

39:24b.JOB.039.024 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.

39:25b.JOB.039.025 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.

39:26b.JOB.039.026 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.

39:27b.JOB.039.027 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.

39:28b.JOB.039.028 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.

39:29b.JOB.039.029 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?

39:30b.JOB.039.030 hi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen? [39:31] Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan. [39:32] Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät. [39:33] (39:30) Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin." [39:34](40:1) Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi: [39:35] "Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!" [39:36] Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi: [39:37] "Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni; [39:38](40:5) kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee."

40

40:1b.JOB.040.001 (40:6) Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:

40:2b.JOB.040.002 "Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.

40:3b.JOB.040.003 Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa?

40:4b.JOB.040.004 Tahi onko sinun käsivartesi niinkuin Jumalan, ja voitko korottaa äänesi jylinän niinkuin hän?

40:5b.JOB.040.005 Kaunistaudu kunnialla ja korkeudella, pukeudu loistoon ja kirkkauteen.

40:6b.JOB.040.006 Anna vihasi kiivastuksen purkautua, ja masenna katseellasi kaikki ylpeät.

40:7b.JOB.040.007 Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät, ja muserra jumalattomat siihen paikkaan.

40:8b.JOB.040.008 Kätke heidät tomuun kaikki tyynni, sulje heidän kasvonsa salaiseen kätköön.

40:9b.JOB.040.009 Silloin minäkin ylistän sinua, kun oikea kätesi on hankkinut sinulle voiton.

40:10b.JOB.040.010 Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas.

40:11b.JOB.040.011 Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa.

40:12b.JOB.040.012 Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut.

40:13b.JOB.040.013 Sen luut ovat niinkuin vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta taotut.

40:14b.JOB.040.014 Se on Jumalan töiden esikoinen; sen luoja ojentaa sille miekan.

40:15b.JOB.040.015 Sille kantavat satonsa vuoret, joilla kaikki metsän eläimet leikitsevät.

40:16b.JOB.040.016 Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja rämeen kätkössä.

40:17b.JOB.040.017 Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä.

40:18b.JOB.040.018 Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy, se on huoleton, kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan.

40:19b.JOB.040.019 Kukapa kävisi kiinni sen silmiin, lävistäisi heittoaseella sen turvan?

40:20b.JOB.040.020 Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?

40:21b.JOB.040.021 Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?

40:22b.JOB.040.022 Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?

40:23b.JOB.040.023 Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?

40:24b.JOB.040.024 itko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä? [40:25] Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken? [40:26] Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia? [40:27](40:32) Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä! [40:28](41:1) Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."

41

41:1b.JOB.041.001 (41:2) "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?

41:2b.JOB.041.002 Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.

41:3b.JOB.041.003 En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.

41:4b.JOB.041.004 Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?

41:5b.JOB.041.005 Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.

41:6b.JOB.041.006 Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.

41:7b.JOB.041.007 Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.

41:8b.JOB.041.008 Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.

41:9b.JOB.041.009 Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.

41:10b.JOB.041.010 Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.

41:11b.JOB.041.011 Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.

41:12b.JOB.041.012 Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.

41:13b.JOB.041.013 Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.

41:14b.JOB.041.014 Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.

41:15b.JOB.041.015 Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.

41:16b.JOB.041.016 Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.

41:17b.JOB.041.017 Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.

41:18b.JOB.041.018 Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.

41:19b.JOB.041.019 Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.

41:20b.JOB.041.020 Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.

41:21b.JOB.041.021 Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.

41:22b.JOB.041.022 Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.

41:23b.JOB.041.023 Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.

41:24b.JOB.041.024 Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.

41:25b.JOB.041.025 (41:26) Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."

42

42:1b.JOB.042.001 Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:

42:2b.JOB.042.002 "Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.

42:3b.JOB.042.003 `Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?` Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää.

42:4b.JOB.042.004 Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua.

42:5b.JOB.042.005 Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt.

42:6b.JOB.042.006 Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa."

42:7b.JOB.042.007 Mutta senjälkeen kuin Herra oli puhunut Jobille nämä sanat, sanoi Herra teemanilaiselle Elifaalle: "Minun vihani on syttynyt sinua ja sinun kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job.

42:8b.JOB.042.008 Ottakaa siis seitsemän mullikkaa ja seitsemän oinasta, käykää minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa puolestanne polttouhri, ja minun palvelijani Job rukoilkoon teidän puolestanne. Tehdäkseni hänelle mieliksi en saata teitä häpeälliseen rangaistukseen siitä, ettette puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job."

42:9b.JOB.042.009 Niin teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar menivät ja tekivät, niinkuin Herra oli heille puhunut; ja Herra teki Jobille mieliksi.

42:10b.JOB.042.010 Ja kun Job rukoili ystäväinsä puolesta, käänsi Herra Jobin kohtalon, ja Herra antoi Jobille kaikkea kaksin verroin enemmän, kuin hänellä ennen oli ollut.

42:11b.JOB.042.011 Ja kaikki hänen veljensä ja sisarensa ja kaikki hänen entiset tuttavansa tulivat hänen tykönsä ja aterioitsivat hänen kanssaan hänen talossansa, ja he surkuttelivat ja lohduttivat häntä kaikesta siitä onnettomuudesta, jonka Herra oli antanut kohdata häntä. Ja he antoivat kukin hänelle yhden kesitan ja yhden kultarenkaan.

42:12b.JOB.042.012 Ja Herra siunasi Jobin elämän loppupuolta vielä enemmän kuin sen alkua, niin että hän sai neljätoista tuhatta lammasta, kuusi tuhatta kamelia, tuhat härkäparia ja tuhat aasintammaa.

42:13b.JOB.042.013 Ja hän sai seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.

42:14b.JOB.042.014 Ensimmäiselle hän antoi nimen Jemima, toiselle nimen Kesia ja kolmannelle nimen Keren-Happuk.

42:15b.JOB.042.015 Eikä ollut koko maassa niin kauniita naisia kuin Jobin tyttäret; ja heidän isänsä antoi heille perintöosan heidän veljiensä rinnalla.

42:16b.JOB.042.016 Tämän jälkeen Job eli vielä sataneljäkymmentä vuotta ja sai nähdä lapsensa ja lastensa lapset neljänteen polveen asti.