Psalms (Finnish)

1

1:1b.PSA.001.001 Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,

1:2b.PSA.001.002 vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!

1:3b.PSA.001.003 Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.

1:4b.PSA.001.004 Niin eivät jumalattomat! Vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.

1:5b.PSA.001.005 Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa.

1:6b.PSA.001.006 Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu.

2

2:1b.PSA.002.001 Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

2:2b.PSA.002.002 Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

2:3b.PSA.002.003 "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

2:4b.PSA.002.004 Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

2:5b.PSA.002.005 Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

2:6b.PSA.002.006 "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".

2:7b.PSA.002.007 Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

2:8b.PSA.002.008 Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

2:9b.PSA.002.009 Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

2:10b.PSA.002.010 Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

2:11b.PSA.002.011 Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

2:12b.PSA.002.012 Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

3

3:1b.PSA.003.001 Daavidin virsi, hänen paetessaan poikaansa Absalomia.

3:2b.PSA.003.002 Herra, kuinka paljon minulla on vihollisia, paljon niitä, jotka nousevat minua vastaan!

3:3b.PSA.003.003 Monet sanovat minusta: "Ei ole hänellä pelastusta Jumalassa". Sela.

3:4b.PSA.003.004 Mutta sinä, Herra, olet minun kilpeni, sinä olet minun kunniani, sinä kohotat minun pääni.

3:5b.PSA.003.005 Ääneeni minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltansa. Sela.

3:6b.PSA.003.006 Minä käyn levolle ja nukun; minä herään, sillä Herra minua tukee.

3:7b.PSA.003.007 En pelkää kymmentuhantista joukkoa, joka asettuu yltympäri minua vastaan.

3:8b.PSA.003.008 use, Herra, pelasta minut, minun Jumalani! Sillä sinä lyöt poskelle kaikkia minun vihollisiani, sinä murskaat jumalattomain hampaat. [3:9] Herrassa on pelastus; sinun siunauksesi tulkoon sinun kansallesi. Sela.

4

4:1b.PSA.004.001 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin virsi.

4:2b.PSA.004.002 Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni.

4:3b.PSA.004.003 Te miehet, kuinka kauan minun kunniaani pidetään pilkkana, kuinka kauan te rakastatte turhuutta, etsitte valhetta? Sela.

4:4b.PSA.004.004 Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa kohtaan, Herra kuulee, kun minä häntä huudan.

4:5b.PSA.004.005 Vaviskaa, älkääkä syntiä tehkö. Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. Sela.

4:6b.PSA.004.006 Uhratkaa vanhurskauden uhreja ja luottakaa Herraan.

4:7b.PSA.004.007 Moni sanoo: "Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?" Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus.

4:8b.PSA.004.008 nä annat minun sydämeeni suuremman ilon, kuin heillä on runsaasta viljasta ja viinistä. [4:9] Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua.

5

5:1b.PSA.005.001 Veisuunjohtajalle; huilusoittimilla; Daavidin virsi.

5:2b.PSA.005.002 Ota korviisi minun sanani, Herra, huomaa huokaukseni.

5:3b.PSA.005.003 Kuuntele huutoni ääntä, minun kuninkaani ja Jumalani, sillä sinua minä rukoilen.

5:4b.PSA.005.004 Herra, varhain sinä kuulet minun ääneni, varhain minä valmistan sinulle uhrin ja odotan.

5:5b.PSA.005.005 Sillä sinä et ole se Jumala, jolle jumalattomuus kelpaa. Paha ei saa asua sinun tykönäsi.

5:6b.PSA.005.006 Ylvästelijät eivät kestä sinun silmiesi edessä; sinä vihaat kaikkia väärintekijöitä.

5:7b.PSA.005.007 Sinä hukutat valheen puhujat; murhamiehet ja viekkaat ovat Herralle kauhistus.

5:8b.PSA.005.008 Mutta minä saan sinun suuresta armostasi tulla sinun huoneeseesi, saan kumartaa sinun pyhään temppeliisi päin sinun pelvossasi.

5:9b.PSA.005.009 Herra, johdata minua vanhurskaudessasi minun vihamiesteni tähden, tasoita tiesi minun eteeni.

5:10b.PSA.005.010 Sillä heidän suussaan ei ole luotettavaa sanaa, heidän sisimpänsä on turmiota täynnä, heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he liukkaasti liehakoivat.

5:11b.PSA.005.011 Tuomitse, Jumala, heidät syyllisiksi, rauetkoon heidän hankkeensa. Kukista heidät heidän rikostensa paljouden tähden, sillä he niskoittelevat sinua vastaan.

5:12b.PSA.005.012 iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, ja riemuitkoot iankaikkisesti. Suojele heitä, että sinussa iloitsisivat ne, jotka rakastavat sinun nimeäsi. [5:13] Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä suojaat häntä armollasi niinkuin kilvellä.

6

6:1b.PSA.006.001 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; matalassa äänialassa; Daavidin virsi.

6:2b.PSA.006.002 Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi minua kurita.

6:3b.PSA.006.003 Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä; paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat peljästyneet,

6:4b.PSA.006.004 ja minun sieluni on kovin peljästynyt. Voi, Herra, kuinka kauan?

6:5b.PSA.006.005 Käänny, Herra, vapahda minun sieluni, pelasta minut armosi tähden.

6:6b.PSA.006.006 Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa?

6:7b.PSA.006.007 Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni.

6:8b.PSA.006.008 Minun silmäni ovat huienneet surusta, vanhenneet kaikkien vastustajaini tähden.

6:9b.PSA.006.009 Väistykää minusta, kaikki väärintekijät, sillä Herra kuulee minun itkuni äänen.

6:10b.PSA.006.010 rra kuulee minun anomiseni, Herra ottaa minun rukoukseni vastaan. [6:11] Kaikki minun viholliseni joutuvat häpeään ja suuren pelon valtaan; äkisti he joutuvat häpeään, kääntyvät pois.

7

7:1b.PSA.007.001 Daavidin virsi, jonka hän veisasi Herralle benjaminilaisen Kuusin sanojen johdosta.

7:2b.PSA.007.002 Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan; pelasta minut kaikista vainoojistani ja vapahda minut,

7:3b.PSA.007.003 etteivät he raatelisi minua niinkuin leijona ja tempaisi pois - eikä pelastajaa olisi.

7:4b.PSA.007.004 Herra, minun Jumalani, jos minä näin olen tehnyt, jos vääryys minun käsiäni tahraa,

7:5b.PSA.007.005 jos olen tehnyt pahaa niille, jotka elivät rauhassa minun kanssani, tai jos olen ryöstänyt niiltä, jotka syyttä minua ahdistivat,

7:6b.PSA.007.006 niin vainotkoon vihollinen minun henkeäni, saakoon minut kiinni ja polkekoon maahan minun elämäni ja painakoon minun kunniani tomuun. Sela.

7:7b.PSA.007.007 Nouse, Herra, vihassasi. Kohoa minun vastustajaini raivoa vastaan ja heräjä avukseni sinä, joka sääsit tuomion.

7:8b.PSA.007.008 Ympäröikööt sinua kansojen joukot, ja palaja heidän ylitsensä korkeuteen.

7:9b.PSA.007.009 Herra tuomitsee kansat; auta minut oikeuteeni, Herra, minun vanhurskauteni ja viattomuuteni mukaan.

7:10b.PSA.007.010 Loppukoon jumalattomain pahuus, ja vahvista vanhurskaita. Sillä sinä, joka tutkit sydämet ja munaskuut, olet vanhurskas Jumala.

7:11b.PSA.007.011 Minun kilpenäni on Jumala; hän on oikeamielisten pelastaja.

7:12b.PSA.007.012 Jumala on vanhurskas tuomari ja Jumala, joka vihastuu joka päivä.

7:13b.PSA.007.013 Jos kääntymystä ei tule, niin hän teroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää sillä;

7:14b.PSA.007.014 hän valmistaa surma-aseet ja tekee nuolensa palaviksi.

7:15b.PSA.007.015 Katso, tuo hautoo turmiota, kantaa tuhoa kohdussaan, mutta hän synnyttää pettymyksen.

7:16b.PSA.007.016 Hän kaivoi haudan ja koversi sen, mutta itse hän kaatuu tekemäänsä kuoppaan.

7:17b.PSA.007.017 nen turmionhankkeensa kääntyy hänen omaan päähänsä, ja hänen vääryytensä lankeaa hänen päälaelleen. [7:18] Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta.

8

8:1b.PSA.008.001 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Daavidin virsi.

8:2b.PSA.008.002 Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten ylitse!

8:3b.PSA.008.003 Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi tähden, että kukistaisit vihollisen ja kostonhimoisen.

8:4b.PSA.008.004 Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut,

8:5b.PSA.008.005 niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?

8:6b.PSA.008.006 Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal`olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella;

8:7b.PSA.008.007 panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle:

8:8b.PSA.008.008 lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös metsän eläimet,

8:9b.PSA.008.009 ivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä meren polkuja kulkee. [8:10] Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa!

9

9:1b.PSA.009.001 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Kuole pojan puolesta"; Daavidin virsi.

9:2b.PSA.009.002 Minä ylistän Herraa kaikesta sydämestäni, ilmoitan kaikki sinun ihmetyösi.

9:3b.PSA.009.003 Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, veisaan sinun nimesi kiitosta, sinä Korkein.

9:4b.PSA.009.004 Sillä minun viholliseni peräytyivät, kaatuivat maahan ja hukkuivat sinun kasvojesi edessä.

9:5b.PSA.009.005 Sinä hankit minulle oikeuden ja ajoit minun asiani, sinä istuit valtaistuimelle, sinä vanhurskas tuomari.

9:6b.PSA.009.006 Sinä nuhtelit pakanoita, tuhosit jumalattomat; sinä pyyhit pois heidän nimensä iäksi ja ainiaaksi.

9:7b.PSA.009.007 Viholliset ovat tuhotut, ikuisiksi raunioiksi tulleet; kaupungit sinä kukistit, heidän muistonsa on kadonnut.

9:8b.PSA.009.008 Mutta Herra hallitsee iankaikkisesti; hän on pystyttänyt istuimensa tuomitaksensa.

9:9b.PSA.009.009 Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, vallitsee kansoja oikeuden mukaan.

9:10b.PSA.009.010 Niin Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina.

9:11b.PSA.009.011 Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra.

9:12b.PSA.009.012 Veisatkaa kiitosta Herralle, joka Siionissa asuu, julistakaa kansojen keskuudessa hänen suuria tekojaan.

9:13b.PSA.009.013 Sillä hän, verenkostaja, muistaa heitä eikä unhota kurjain huutoa.

9:14b.PSA.009.014 Armahda minua, Herra, katso, kuinka minun vihamieheni minua vaivaavat, sinä, joka nostat minut kuoleman porteista,

9:15b.PSA.009.015 että minä julistaisin kaikki sinun ylistettävät tekosi, tytär Siionin porteissa, riemuitsisin sinun avustasi.

9:16b.PSA.009.016 Pakanat ovat vajonneet kaivamaansa hautaan; heidän jalkansa takertui verkkoon, jonka he virittivät.

9:17b.PSA.009.017 Herra on tehnyt itsensä tunnetuksi, on pitänyt tuomiot, kietonut jumalattoman hänen kättensä tekoihin. - Kanteleen välisoitto. Sela.

9:18b.PSA.009.018 Jumalattomat peräytyvät tuonelaan, kaikki pakanat, jotka unhottavat Jumalan.

9:19b.PSA.009.019 Sillä ei köyhää unhoteta iäksi, eikä kurjien toivo huku ainiaaksi.

9:20b.PSA.009.020 use, Herra, älä salli ihmisten uhitella. Tuomittakoon pakanat sinun kasvojesi edessä. [9:21] Saata, Herra, heidät pelkoon. Tietäkööt pakanat olevansa vain ihmisiä. Sela.

10

10:1b.PSA.010.001 Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?

10:2b.PSA.010.002 Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.

10:3b.PSA.010.003 Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.

10:4b.PSA.010.004 Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" - siinä kaikki hänen ajatuksensa.

10:5b.PSA.010.005 Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.

10:6b.PSA.010.006 Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen".

10:7b.PSA.010.007 Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.

10:8b.PSA.010.008 Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.

10:9b.PSA.010.009 Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.

10:10b.PSA.010.010 Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.

10:11b.PSA.010.011 Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".

10:12b.PSA.010.012 Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.

10:13b.PSA.010.013 Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"

10:14b.PSA.010.014 Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.

10:15b.PSA.010.015 Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.

10:16b.PSA.010.016 Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.

10:17b.PSA.010.017 Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,

10:18b.PSA.010.018 auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.

11

11:1b.PSA.011.001 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herraan minä turvaan; kuinka te sanotte minulle: "Paetkaa vuorellenne niinkuin linnut!

11:2b.PSA.011.002 Sillä katso, jumalattomat jännittävät jousensa, ovat panneet nuolensa jänteelle oikeamielisiä pimeässä ampuaksensa.

11:3b.PSA.011.003 Kun peruspylväät murretaan maahan, mitä voi vanhurskas tehdä?"

11:4b.PSA.011.004 Herra pyhässä temppelissänsä, Herra, jonka istuin on taivaassa - hänen silmänsä näkevät, hänen katseensa tutkii ihmislapset;

11:5b.PSA.011.005 Herra tutkii vanhurskaat, mutta jumalattomia ja niitä, jotka vääryyttä rakastavat, hänen sielunsa vihaa.

11:6b.PSA.011.006 Hän antaa sataa jumalattomien päälle pauloja, tulta ja tulikiveä; polttava tuuli on heidän maljansa osa.

11:7b.PSA.011.007 Sillä Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta; oikeamieliset saavat katsella hänen kasvojansa.

12

12:1b.PSA.012.001 Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi.

12:2b.PSA.012.002 Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.

12:3b.PSA.012.003 He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.

12:4b.PSA.012.004 Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu,

12:5b.PSA.012.005 ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?"

12:6b.PSA.012.006 "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee".

12:7b.PSA.012.007 Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.

12:8b.PSA.012.008 nä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta. [12:9] Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.

13

13:1b.PSA.013.001 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

13:2b.PSA.013.002 Kuinka kauan, Herra, minut yhä unhotat, kuinka kauan kätket minulta kasvosi?

13:3b.PSA.013.003 Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani, päivät päästään murhetta sydämessäni? Kuinka kauan saa vihollinen ylvästellä minua vastaan?

13:4b.PSA.013.004 Katsahda tänne, vastaa minulle, Herra, minun Jumalani. Valaise silmäni, etten nukkuisi kuolemaan,

13:5b.PSA.013.005 ettei minun viholliseni sanoisi: "Minä voitin hänet", etteivät ahdistajani riemuitsisi, kun minä horjun.

13:6b.PSA.013.006 Mutta minä turvaan sinun armoosi; riemuitkoon minun sydämeni sinun avustasi. Minä veisaan Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin.

14

14:1b.PSA.014.001 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Hullu sanoo sydämessänsä: "Ei ole Jumalaa". Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa; ei ole ketään, joka tekee, mikä hyvää on.

14:2b.PSA.014.002 Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa.

14:3b.PSA.014.003 Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.

14:4b.PSA.014.004 Eivätkö he mitään käsitä, kaikki nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani eivätkä avuksensa huuda Herraa?

14:5b.PSA.014.005 Siinä heidät valtaa kauhu, sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukukunnassa.

14:6b.PSA.014.006 Te saatatte häpeään sorretun aikeet, mutta Herra on heidän turvansa.

14:7b.PSA.014.007 Oi, että Israelin pelastus tulisi Siionista! Kun Herra kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.

15

15:1b.PSA.015.001 Daavidin virsi. Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi?

15:2b.PSA.015.002 Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä totuutta;

15:3b.PSA.015.003 joka ei panettele kielellänsä, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi;

15:4b.PSA.015.004 joka halveksuu hylkiötä, mutta kunnioittaa niitä, jotka pelkäävät Herraa; joka ei valaansa riko, vaikka on vannonut vahingokseen;

15:5b.PSA.015.005 joka ei anna rahaansa korolle eikä ota lahjuksia viatonta vastaan. Joka näin tekee, hän ei ikinä horju.

16

16:1b.PSA.016.001 Daavidin laulu. Varjele minua, Jumala, sillä sinuun minä turvaan.

16:2b.PSA.016.002 Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun Herrani, paitsi sinua ei ole minulla mitään hyvää";

16:3b.PSA.016.003 ja pyhille, jotka maassa ovat: "Nämä ovat ne jalot, joihin on koko minun mielisuosioni".

16:4b.PSA.016.004 Monta tuskaa on niillä, jotka ottavat vieraan jumalan; minä en uhraa niille verta juomauhriksi enkä päästä huulilleni niiden nimiä.

16:5b.PSA.016.005 Herra on minun pelto- ja malja-osani; sinä hoidat minun arpani.

16:6b.PSA.016.006 Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani.

16:7b.PSA.016.007 Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehoittaa.

16:8b.PSA.016.008 Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju.

16:9b.PSA.016.009 Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa.

16:10b.PSA.016.010 Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa.

16:11b.PSA.016.011 Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.

17

17:1b.PSA.017.001 Daavidin rukous. Kuule, Herra, minun oikeata asiaani, tarkkaa minun huutoani, ota korviisi minun rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta.

17:2b.PSA.017.002 Sinulta tulee minulle oikeus, sinun silmäsi katsovat sitä, mikä oikein on.

17:3b.PSA.017.003 Sinä koettelet minun sydäntäni, tarkkaat sitä yöllä, sinä tutkit minua, mutta et mitään löydä. Jos minä pahaa ajattelen, ei se käy suustani ulos.

17:4b.PSA.017.004 Mitä ihmiset tehköötkin, sinun huultesi sanassa minä pysyn ja kavahdan väkivaltaisen teitä.

17:5b.PSA.017.005 Minun askeleeni pysyvät sinun poluillasi, minun jalkani eivät horju.

17:6b.PSA.017.006 Minä huudan sinua avukseni, sillä sinä vastaat minulle, Jumala; kallista korvasi minun puoleeni, kuule minun puheeni.

17:7b.PSA.017.007 Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat sinun oikeaan käteesi.

17:8b.PSA.017.008 Varjele minua niinkuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan

17:9b.PSA.017.009 jumalattomilta, jotka tahtovat minut tuhota, verivihollisiltani, jotka minua saartavat.

17:10b.PSA.017.010 He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu ylvästellen.

17:11b.PSA.017.011 He ovat kintereillämme, he jo kiertävät meidät, he vaanivat silmillään, lyödäksensä maahan.

17:12b.PSA.017.012 Hän on niinkuin saalista himoitseva leijona, niinkuin nuori leijona, joka piilossa väijyy.

17:13b.PSA.017.013 Nouse, Herra, astu hänen eteensä. Paiskaa hänet maahan. Vapahda miekallasi minun sieluni jumalattomista,

17:14b.PSA.017.014 kädelläsi ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, joiden vatsan sinä täytät antimillasi, joiden pojat tulevat ravituiksi ja jotka jättävät yltäkylläisyytensä lapsilleen.

17:15b.PSA.017.015 Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella.

18

18:1b.PSA.018.001 Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä.

18:2b.PSA.018.002 Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,

18:3b.PSA.018.003 Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.

18:4b.PSA.018.004 Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.

18:5b.PSA.018.005 Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.

18:6b.PSA.018.006 Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.

18:7b.PSA.018.007 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.

18:8b.PSA.018.008 Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

18:9b.PSA.018.009 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.

18:10b.PSA.018.010 Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.

18:11b.PSA.018.011 Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;

18:12b.PSA.018.012 hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.

18:13b.PSA.018.013 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.

18:14b.PSA.018.014 Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.

18:15b.PSA.018.015 Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.

18:16b.PSA.018.016 Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.

18:17b.PSA.018.017 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;

18:18b.PSA.018.018 hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.

18:19b.PSA.018.019 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.

18:20b.PSA.018.020 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.

18:21b.PSA.018.021 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.

18:22b.PSA.018.022 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.

18:23b.PSA.018.023 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.

18:24b.PSA.018.024 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.

18:25b.PSA.018.025 Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.

18:26b.PSA.018.026 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;

18:27b.PSA.018.027 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.

18:28b.PSA.018.028 Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.

18:29b.PSA.018.029 Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.

18:30b.PSA.018.030 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

18:31b.PSA.018.031 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.

18:32b.PSA.018.032 Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme -

18:33b.PSA.018.033 se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,

18:34b.PSA.018.034 tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,

18:35b.PSA.018.035 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!

18:36b.PSA.018.036 Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.

18:37b.PSA.018.037 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.

18:38b.PSA.018.038 Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;

18:39b.PSA.018.039 minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.

18:40b.PSA.018.040 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.

18:41b.PSA.018.041 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.

18:42b.PSA.018.042 He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.

18:43b.PSA.018.043 Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.

18:44b.PSA.018.044 Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.

18:45b.PSA.018.045 Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.

18:46b.PSA.018.046 Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.

18:47b.PSA.018.047 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,

18:48b.PSA.018.048 Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;

18:49b.PSA.018.049 sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

18:50b.PSA.018.050 ntähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta, [18:51] sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.

19

19:1b.PSA.019.001 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

19:2b.PSA.019.002 Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.

19:3b.PSA.019.003 Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.

19:4b.PSA.019.004 Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi.

19:5b.PSA.019.005 Niiden mittanuora ulottuu yli kaiken maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Auringolle hän on tehnyt niihin majan.

19:6b.PSA.019.006 Se on niinkuin ylkä, joka tulee kammiostaan, se riemuitsee kuin sankari rataansa juostessaan.

19:7b.PSA.019.007 Se nousee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi lymytä sen helteeltä.

19:8b.PSA.019.008 Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan.

19:9b.PSA.019.009 Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät.

19:10b.PSA.019.010 Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat.

19:11b.PSA.019.011 Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä.

19:12b.PSA.019.012 Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka.

19:13b.PSA.019.013 Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini.

19:14b.PSA.019.014 ös varjele palvelijasi julkeilta, älä anna heidän minua hallita. Niin minä pysyn nuhteetonna ja olen paljosta synnistä puhdas. [19:15] Kelvatkoot sinulle minun suuni sanat ja minun sydämeni ajatukset sinun edessäsi, Herra, minun kallioni ja lunastajani.

20

20:1b.PSA.020.001 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

20:2b.PSA.020.002 Kuulkoon Herra sinua hädän päivänä, varjelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi.

20:3b.PSA.020.003 Hän lähettäköön sinulle avun pyhäköstä ja tukekoon sinua Siionista.

20:4b.PSA.020.004 Muistakoon hän kaikki sinun uhrilahjasi, ja olkoon sinun polttouhrisi lihava hänen silmissään. Sela.

20:5b.PSA.020.005 Hän antakoon sinulle, mitä sydämesi halajaa, ja täyttäköön kaikki sinun aivoituksesi.

20:6b.PSA.020.006 Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen. Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi.

20:7b.PSA.020.007 Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuansa, vastaa hänelle pyhästä taivaastansa, auttaa häntä oikean kätensä voimallisilla teoilla.

20:8b.PSA.020.008 Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä.

20:9b.PSA.020.009 vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä. [20:10] Herra, auta! Vastatkoon kuningas meille, kun huudamme.

21

21:1b.PSA.021.001 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

21:2b.PSA.021.002 Herra, sinun voimastasi kuningas iloitsee; kuinka suuresti hän riemuitseekaan sinun avustasi!

21:3b.PSA.021.003 Mitä hänen sydämensä halasi, sen sinä hänelle annoit, et kieltänyt, mitä hänen huulensa anoivat. Sela.

21:4b.PSA.021.004 Sinä suot hänelle onnen ja siunauksen, panet hänen päähänsä kultaisen kruunun.

21:5b.PSA.021.005 Hän anoi sinulta elämää, sen sinä hänelle annoit: iän pitkän, ainaisen, iankaikkisen.

21:6b.PSA.021.006 Suuri on hänen kunniansa, kun sinä häntä autoit; sinä peität hänet loistolla ja kirkkaudella.

21:7b.PSA.021.007 Sillä sinä asetat hänet suureksi siunaukseksi ikuisiin aikoihin asti; sinä ilahutat häntä riemulla kasvojesi edessä.

21:8b.PSA.021.008 Sillä kuningas luottaa Herraan, ja Korkeimman armo tekee hänet horjumattomaksi.

21:9b.PSA.021.009 Sinun kätesi saavuttaa kaikki sinun vihollisesi, sinun oikea kätesi saavuttaa sinun vihamiehesi.

21:10b.PSA.021.010 Sinä panet heidät hehkumaan kuin pätsin, kun sinä kasvosi näytät; Herra nielee heidät vihassansa, tuli kuluttaa heidät.

21:11b.PSA.021.011 Sinä hävität maan päältä heidän hedelmänsä ja heidän jälkeläisensä ihmislasten keskuudesta.

21:12b.PSA.021.012 Vaikka he hankkivat pahaa sinua vastaan, miettivät juonia, eivät he mitään voi;

21:13b.PSA.021.013 llä sinä ajat heidät pakoon, tähtäät heitä kasvoihin jousesi jänteellä. [21:14] Nouse voimassasi, Herra! Laulaen ja veisaten me ylistämme sinun väkevyyttäsi.

22

22:1b.PSA.022.001 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi.

22:2b.PSA.022.002 Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?

22:3b.PSA.022.003 Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.

22:4b.PSA.022.004 Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.

22:5b.PSA.022.005 Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.

22:6b.PSA.022.006 He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.

22:7b.PSA.022.007 Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.

22:8b.PSA.022.008 Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:

22:9b.PSA.022.009 "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."

22:10b.PSA.022.010 Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;

22:11b.PSA.022.011 sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

22:12b.PSA.022.012 Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.

22:13b.PSA.022.013 Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,

22:14b.PSA.022.014 avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.

22:15b.PSA.022.015 Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.

22:16b.PSA.022.016 Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

22:17b.PSA.022.017 Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.

22:18b.PSA.022.018 Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;

22:19b.PSA.022.019 he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.

22:20b.PSA.022.020 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.

22:21b.PSA.022.021 Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.

22:22b.PSA.022.022 Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista - vastaa minulle.

22:23b.PSA.022.023 Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

22:24b.PSA.022.024 Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.

22:25b.PSA.022.025 Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.

22:26b.PSA.022.026 Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.

22:27b.PSA.022.027 Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

22:28b.PSA.022.028 Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;

22:29b.PSA.022.029 sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.

22:30b.PSA.022.030 Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.

22:31b.PSA.022.031 lkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta. [22:32] He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.

23

23:1b.PSA.023.001 Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

23:2b.PSA.023.002 Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.

23:3b.PSA.023.003 Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.

23:4b.PSA.023.004 Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

23:5b.PSA.023.005 Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.

23:6b.PSA.023.006 Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

24

24:1b.PSA.024.001 Daavidin virsi. Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.

24:2b.PSA.024.002 Sillä hän on sen perustanut merten päälle, vahvistanut sen virtojen päälle.

24:3b.PSA.024.003 Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassansa?

24:4b.PSA.024.004 Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halaja turhuutta eikä vanno väärin.

24:5b.PSA.024.005 Hän saa siunauksen Herralta ja vanhurskauden pelastuksensa Jumalalta.

24:6b.PSA.024.006 Tämä on se suku, joka häntä kysyy, joka etsii sinun kasvojasi, - tämä on Jaakob. Sela.

24:7b.PSA.024.007 Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle!

24:8b.PSA.024.008 Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen, Herra, voimallinen sodassa.

24:9b.PSA.024.009 Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle!

24:10b.PSA.024.010 Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra Sebaot, hän on kunnian kuningas. Sela.

25

25:1b.PSA.025.001 Daavidin virsi. Sinun tykösi, Herra, minä ylennän sieluni,

25:2b.PSA.025.002 Jumalani, sinuun minä turvaan; älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta.

25:3b.PSA.025.003 Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään; häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyttä uskottomat.

25:4b.PSA.025.004 Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi.

25:5b.PSA.025.005 Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää.

25:6b.PSA.025.006 Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi, sillä ne ovat olleet hamasta iankaikkisuudesta.

25:7b.PSA.025.007 Älä muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun rikoksiani; muista minua armosi mukaan, hyvyytesi tähden, Herra.

25:8b.PSA.025.008 Hyvä ja vakaa on Herra; sentähden hän neuvoo syntiset tielle.

25:9b.PSA.025.009 Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä.

25:10b.PSA.025.010 Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa.

25:11b.PSA.025.011 Nimesi tähden, Herra, anna anteeksi minun syntivelkani, sillä se on suuri.

25:12b.PSA.025.012 Kuka on se mies, joka Herraa pelkää - sen hän neuvoo tielle, joka hänen on valittava.

25:13b.PSA.025.013 Hänen sielunsa saa nauttia hyvää, ja hänen jälkeläisensä perivät maan.

25:14b.PSA.025.014 Herran neuvo on tunnettu niille, jotka häntä pelkäävät, ja hän ilmoittaa heille liittonsa.

25:15b.PSA.025.015 Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta.

25:16b.PSA.025.016 Käänny minun puoleeni, armahda minua, sillä minä olen yksinäinen ja kurja.

25:17b.PSA.025.017 Minun sydämeni pakahtuu tuskasta; päästä minut ahdistuksistani.

25:18b.PSA.025.018 Katso minun kurjuuttani ja vaivaani, anna kaikki minun syntini anteeksi.

25:19b.PSA.025.019 Katso minun vihollisiani, kuinka heitä on paljon, ja he vihaavat minua väkivaltaisella vihalla.

25:20b.PSA.025.020 Varjele minun sieluni ja pelasta minut. Älä salli minun tulla häpeään, sillä sinuun minä turvaan.

25:21b.PSA.025.021 Nuhteettomuus ja oikeamielisyys varjelkoon minua, sillä sinua minä odotan.

25:22b.PSA.025.022 Jumala, vapahda Israel kaikista ahdistuksistansa.

26

26:1b.PSA.026.001 Daavidin virsi. Auta minut oikeuteeni, Herra, sillä minä olen vaeltanut nuhteettomasti ja turvaan horjumatta Herraan.

26:2b.PSA.026.002 Tutki minua, Herra, ja pane minut koetukselle, koettele minun munaskuuni ja sydämeni.

26:3b.PSA.026.003 Sillä sinun armosi on minun silmäini edessä, ja minä olen vaeltanut sinun totuudessasi.

26:4b.PSA.026.004 En minä istu valheen miesten seurassa enkä kulje salakavalain kanssa.

26:5b.PSA.026.005 Minä vihaan pahojen seuraa enkä istu jumalattomien parissa.

26:6b.PSA.026.006 Minä pesen käteni viattomuudessa, ja astun kulkueessa sinun alttarisi ympäri, Herra,

26:7b.PSA.026.007 antaakseni kuulua kiitokseni äänen ja julistaakseni kaikkia sinun ihmeitäsi.

26:8b.PSA.026.008 Herra, minä rakastan sinun huonettasi, sinun asuinsijaasi, sitä paikkaa, jossa sinun kirkkautesi asuu.

26:9b.PSA.026.009 Älä tempaa pois minun sieluani syntisten kanssa äläkä minun henkeäni verenvuodattajain kanssa,

26:10b.PSA.026.010 joiden käsiä ilkityö tahraa, joiden oikea käsi on lahjuksia täynnä.

26:11b.PSA.026.011 Mutta minä vaellan nuhteettomasti; vapahda minut ja ole minulle armollinen.

26:12b.PSA.026.012 Minun jalkani seisoo tasaisella maalla; seurakunnan kokouksissa minä kiitän Herraa.

27

27:1b.PSA.027.001 Daavidin virsi. Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!

27:2b.PSA.027.002 Kun pahat käyvät minun kimppuuni, syömään minun lihaani, niin he, minun ahdistajani ja vihamieheni, kompastuvat ja kaatuvat.

27:3b.PSA.027.003 Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, ei minun sydämeni pelkäisi; vaikka sota nousisi minua vastaan, siinäkin minä olisin turvassa.

27:4b.PSA.027.004 Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä.

27:5b.PSA.027.005 Sillä hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän suojaa minua telttansa suojassa, korottaa minut kalliolle.

27:6b.PSA.027.006 Niin kohoaa nyt minun pääni vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät, ja minä uhraan riemu-uhreja hänen majassansa, Herralle minä veisaan ja soitan.

27:7b.PSA.027.007 Herra, kuule minun ääneni, kun minä huudan, armahda minua ja vastaa minulle.

27:8b.PSA.027.008 Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: "Etsikää minun kasvojani". Herra, minä etsin sinun kasvojasi.

27:9b.PSA.027.009 Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet minun apuni, älä minua jätä, älä minua hylkää, pelastukseni Jumala.

27:10b.PSA.027.010 Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa.

27:11b.PSA.027.011 Neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua minun vihamiesteni tähden.

27:12b.PSA.027.012 Älä anna minua alttiiksi ahdistajaini vimmalle, sillä väärät todistajat nousevat minua vastaan ja puuskuvat väkivaltaa.

27:13b.PSA.027.013 Mutta minä totisesti uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa.

27:14b.PSA.027.014 Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.

28

28:1b.PSA.028.001 Daavidin virsi. Sinua, Herra, minä huudan; minun kallioni, älä ole minua kohtaan äänetön, etten minä, kun sinä vaiti olet, joutuisi niiden kaltaiseksi, jotka ovat hautaan vaipuneet.

28:2b.PSA.028.002 Kuule minun rukousteni ääni, kun minä sinua avuksi huudan, kun minä käteni nostan sinun kaikkeinpyhintäsi kohti.

28:3b.PSA.028.003 Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa, älä väärintekijäin kanssa, jotka puhuvat lähimmäisilleen rauhan puheita, vaikka heidän sydämessään on pahuus.

28:4b.PSA.028.004 Anna heille heidän työnsä mukaan ja heidän tekojensa pahuuden mukaan; anna heille heidän kättensä tekojen mukaan, kosta heille, mitä he ovat tehneet.

28:5b.PSA.028.005 Sillä eivät he ota vaaria Herran töistä eivätkä hänen kättensä teoista. Hän kukistakoon heidät, älköönkä heitä rakentako.

28:6b.PSA.028.006 Kiitetty olkoon Herra, sillä hän on kuullut minun rukousteni äänen.

28:7b.PSA.028.007 Herra on minun voimani ja kilpeni; häneen minun sydämeni turvasi, ja minä sain avun. Siitä minun sydämeni riemuitsee, ja veisuullani minä häntä ylistän.

28:8b.PSA.028.008 Herra on kansansa väkevyys, hän on voideltunsa pelastus ja turva.

28:9b.PSA.028.009 Pelasta kansasi ja siunaa perikuntasi; kaitse heitä ja kanna heitä iankaikkisesti.

29

29:1b.PSA.029.001 Daavidin virsi. Antakaa Herralle, te Jumalan pojat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys.

29:2b.PSA.029.002 Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa.

29:3b.PSA.029.003 Herran ääni käy vetten päällä; kunnian Jumala jylisee, Herra suurten vetten päällä.

29:4b.PSA.029.004 Herran ääni käy voimallisesti, Herran ääni käy valtavasti.

29:5b.PSA.029.005 Herran ääni särkee setrit, Herra särkee Libanonin setrit.

29:6b.PSA.029.006 Hän hypittää niitä niinkuin vasikkaa, Libanonia ja Sirjonia niinkuin nuorta villihärkää.

29:7b.PSA.029.007 Herran ääni halkoo tulen liekit.

29:8b.PSA.029.008 Herran ääni vapisuttaa erämaan, Herra vapisuttaa Kaadeksen erämaan.

29:9b.PSA.029.009 Herran ääni saattaa peurat poikimaan, se raastaa paljaiksi metsät. Ja kaikki hänen temppelissänsä sanoo: "Kunnia!"

29:10b.PSA.029.010 Herra istui valtaistuimellaan, ja vedenpaisumus tuli. Herra istuu kuninkaana iankaikkisesti.

29:11b.PSA.029.011 Herra antaa kansallensa väkevyyden, Herra siunaa kansaansa rauhalla.

30

30:1b.PSA.030.001 Daavidin virsi; temppelin vihkimislaulu.

30:2b.PSA.030.002 Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut etkä sallinut viholliseni iloita minusta.

30:3b.PSA.030.003 Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin, ja sinä paransit minut.

30:4b.PSA.030.004 Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta.

30:5b.PSA.030.005 Veisatkaa kiitosta Herralle, te hänen hurskaansa, ylistäkää hänen pyhää nimeänsä.

30:6b.PSA.030.006 Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo.

30:7b.PSA.030.007 Minä sanoin menestykseni päivinä: "En minä ikinä horju".

30:8b.PSA.030.008 Herra, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi, niin minä peljästyin.

30:9b.PSA.030.009 Sinua, Herra, minä huusin ja Herraa minä rukoilin:

30:10b.PSA.030.010 "Mitä etua on minun verestäni, jos minä hautaan vaivun? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi?

30:11b.PSA.030.011 Kuule, Herra, ja armahda minua, Herra, ole minun auttajani."

30:12b.PSA.030.012 nä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla, [30:13] että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti.

31

31:1b.PSA.031.001 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

31:2b.PSA.031.002 Herra, sinuun minä turvaan. Älä salli minun ikinä häpeään tulla, vapahda minut vanhurskaudessasi.

31:3b.PSA.031.003 Kallista korvasi minun puoleeni, riennä, pelasta minut. Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon minut pelastat.

31:4b.PSA.031.004 Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani, ja nimesi tähden sinä minua johdat ja talutat.

31:5b.PSA.031.005 Sinä päästät minut verkosta, jonka he ovat eteeni virittäneet, sillä sinä olet minun turvani.

31:6b.PSA.031.006 Sinun käteesi minä annan henkeni, sinä, Herra, lunastat minut, sinä uskollinen Jumala.

31:7b.PSA.031.007 Minä vihaan niitä, jotka seuraavat turhia epäjumalia, mutta minä turvaan Herraan.

31:8b.PSA.031.008 Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, kun sinä katsoit minun kurjuuttani, tunsit minun sieluni ahdistukset,

31:9b.PSA.031.009 etkä jättänyt minua vihollisen valtaan, vaan asetit minun jalkani aukealle.

31:10b.PSA.031.010 Armahda minua, Herra, sillä minulla on ahdistus; minun silmäni on surusta riutunut, niin myös minun sieluni ja ruumiini.

31:11b.PSA.031.011 Sillä minun elämäni kuluu murheessa ja minun vuoteni huokauksissa. Minun voimani on rauennut pahain tekojeni tähden, ja minun luuni ovat riutuneet.

31:12b.PSA.031.012 Kaikkien ahdistajaini tähden minä olen pilkaksi tullut, ylenpalttiseksi pilkaksi naapureilleni, peljätykseksi tuttavilleni; jotka minut kadulla näkevät, pakenevat minua.

31:13b.PSA.031.013 Minä olen unhottunut ihmisten mielistä niinkuin kuollut, minä olen kuin rikottu astia.

31:14b.PSA.031.014 Sillä minä kuulen monen parjaukset, kauhua kaikkialta, kun he keskenänsä pitävät neuvoa minua vastaan, aikovat ottaa minulta hengen.

31:15b.PSA.031.015 Mutta sinuun, Herra, minä turvaan; minä sanon: "Sinä olet minun Jumalani".

31:16b.PSA.031.016 Minun aikani ovat sinun kädessäsi, pelasta minut vihollisteni kädestä ja vainoojistani.

31:17b.PSA.031.017 Valista kasvosi palvelijallesi, pelasta minut armossasi.

31:18b.PSA.031.018 Herra, älä salli minun tulla häpeään, sillä sinua minä huudan avukseni. Jumalattomat tulkoot häpeään, vaietkoot ja vaipukoot tuonelaan.

31:19b.PSA.031.019 Mykistykööt valheen huulet, jotka puhuvat vanhurskasta vastaan röyhkeästi, ylpeästi ja ylenkatseellisesti.

31:20b.PSA.031.020 Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä!

31:21b.PSA.031.021 Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta.

31:22b.PSA.031.022 Kiitetty olkoon Herra, sillä hän osoitti minulle ihmeellisen armonsa piiritetyssä kaupungissa.

31:23b.PSA.031.023 Minä sanoin hädässäni: "Minä olen sysätty pois sinun silmiesi edestä". Kuitenkin sinä kuulit minun rukousteni äänen, kun minä sinua huusin.

31:24b.PSA.031.024 kastakaa Herraa, kaikki hänen hurskaansa. Herra varjelee uskolliset, mutta ylpeileväisille hän kostaa monin kerroin. [31:25] Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte.

32

32:1b.PSA.032.001 Daavidin mietevirsi. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty!

32:2b.PSA.032.002 Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä!

32:3b.PSA.032.003 Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani.

32:4b.PSA.032.004 Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä. Sela.

32:5b.PSA.032.005 Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.

32:6b.PSA.032.006 Sentähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana, jona sinut löytää voidaan. Vaikka suuret vedet tulvisivat, eivät ne heihin ulotu.

32:7b.PSA.032.007 Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla. Sela.

32:8b.PSA.032.008 "Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee".

32:9b.PSA.032.009 Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan; muutoin ne eivät sinua lähesty.

32:10b.PSA.032.010 Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo.

32:11b.PSA.032.011 Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset.

33

33:1b.PSA.033.001 Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat. Oikeamielisten on soveliasta häntä kiittää.

33:2b.PSA.033.002 Ylistäkää Herraa kanteleilla, soittakaa hänelle kymmenkielisillä harpuilla.

33:3b.PSA.033.003 Veisatkaa hänelle uusi virsi, helkyttäkää kieliä ihanasti ja riemullisesti.

33:4b.PSA.033.004 Sillä Herran sana on oikea, ja kaikki hänen tekonsa ovat tehdyt uskollisuudessa.

33:5b.PSA.033.005 Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta; maa on täynnänsä Herran armoa.

33:6b.PSA.033.006 Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä.

33:7b.PSA.033.007 Hän kokoaa meren vedet niinkuin roukkioksi, panee syvyydet säiliöihin.

33:8b.PSA.033.008 Peljätköön Herraa kaikki maa, hänen edessänsä vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat.

33:9b.PSA.033.009 Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty.

33:10b.PSA.033.010 Herra särkee pakanain neuvon, tekee turhiksi kansojen aikeet.

33:11b.PSA.033.011 Mutta Herran neuvo pysyy iankaikkisesti, hänen sydämensä aivoitukset suvusta sukuun.

33:12b.PSA.033.012 Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on, se kansa, jonka hän on perinnöksensä valinnut!

33:13b.PSA.033.013 Herra katsoo alas taivaasta, näkee kaikki ihmislapset;

33:14b.PSA.033.014 asumuksestaan, valtaistuimeltaan hän katselee kaikkia maan asukkaita,

33:15b.PSA.033.015 hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä, joka tarkkaa kaikkia heidän tekojansa.

33:16b.PSA.033.016 Ei kuningas voita paljolla väellänsä, ei sankari pelastu suurella voimallansa.

33:17b.PSA.033.017 Turha on sotaratsu auttajaksi, ei pelasta sen suuri väkevyys.

33:18b.PSA.033.018 Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa,

33:19b.PSA.033.019 pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana.

33:20b.PSA.033.020 Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme.

33:21b.PSA.033.021 Sillä hänessä iloitsee meidän sydämemme, me turvaamme hänen pyhään nimeensä.

33:22b.PSA.033.022 Sinun armosi, Herra, olkoon meidän päällämme, niinkuin me panemme toivomme sinuun.

34

34:1b.PSA.034.001 Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä ja tämä karkoitti hänet luotansa ja hän meni pois.

34:2b.PSA.034.002 Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani.

34:3b.PSA.034.003 Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat.

34:4b.PSA.034.004 Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.

34:5b.PSA.034.005 Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni.

34:6b.PSA.034.006 Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.

34:7b.PSA.034.007 Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa.

34:8b.PSA.034.008 Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.

34:9b.PSA.034.009 Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!

34:10b.PSA.034.010 Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.

34:11b.PSA.034.011 Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.

34:12b.PSA.034.012 Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan.

34:13b.PSA.034.013 Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea:

34:14b.PSA.034.014 varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta;

34:15b.PSA.034.015 vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.

34:16b.PSA.034.016 Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.

34:17b.PSA.034.017 Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa.

34:18b.PSA.034.018 Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.

34:19b.PSA.034.019 Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

34:20b.PSA.034.020 Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.

34:21b.PSA.034.021 Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru.

34:22b.PSA.034.022 huus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi. [34:23] Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.

35

35:1b.PSA.035.001 Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.

35:2b.PSA.035.002 Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni.

35:3b.PSA.035.003 Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoojiltani. Sano minun sielulleni: "Minä olen sinun pelastuksesi".

35:4b.PSA.035.004 Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat.

35:5b.PSA.035.005 Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan;

35:6b.PSA.035.006 heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.

35:7b.PSA.035.007 Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan.

35:8b.PSA.035.008 Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa.

35:9b.PSA.035.009 Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa.

35:10b.PSA.035.010 Kaikki minun luuni sanokoot: "Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?"

35:11b.PSA.035.011 Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä.

35:12b.PSA.035.012 He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo.

35:13b.PSA.035.013 Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.

35:14b.PSA.035.014 Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.

35:15b.PSA.035.015 Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat - kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä,

35:16b.PSA.035.016 nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa.

35:17b.PSA.035.017 Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista.

35:18b.PSA.035.018 Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.

35:19b.PSA.035.019 Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.

35:20b.PSA.035.020 Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.

35:21b.PSA.035.021 He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!"

35:22b.PSA.035.022 Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!

35:23b.PSA.035.023 Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.

35:24b.PSA.035.024 Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.

35:25b.PSA.035.025 Älä salli heidän sanoa sydämessänsä: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet".

35:26b.PSA.035.026 Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.

35:27b.PSA.035.027 Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta".

35:28b.PSA.035.028 Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.

36

36:1b.PSA.036.001 Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi.

36:2b.PSA.036.002 Synti sanoo jumalattomalle: minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmäinsä edessä.

36:3b.PSA.036.003 Sillä se tekee kaiken sileäksi hänen silmissään, että hänen pahuutensa havaittaisiin ja häntä vihattaisiin.

36:4b.PSA.036.004 Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta; hän on lakannut tekemästä sitä, mikä taidollista ja hyvää on.

36:5b.PSA.036.005 Hän miettii turmiota vuoteessansa, hän pysyy tiellä, joka ei ole hyvä, hän ei kammo pahaa.

36:6b.PSA.036.006 Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti.

36:7b.PSA.036.007 Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.

36:8b.PSA.036.008 Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa.

36:9b.PSA.036.009 Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta.

36:10b.PSA.036.010 Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.

36:11b.PSA.036.011 Säilytä armosi niille, jotka sinut tuntevat, ja vanhurskautesi oikeamielisille.

36:12b.PSA.036.012 köön ylpeyden jalka minua tallatko, älköönkä jumalattomain käsi minua karkoittako. [36:13] Katso, pahantekijät kaatuvat, he suistuvat maahan, eivätkä voi nousta.

37

37:1b.PSA.037.001 Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.

37:2b.PSA.037.002 Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.

37:3b.PSA.037.003 Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;

37:4b.PSA.037.004 silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.

37:5b.PSA.037.005 Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.

37:6b.PSA.037.006 Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.

37:7b.PSA.037.007 Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.

37:8b.PSA.037.008 Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.

37:9b.PSA.037.009 Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.

37:10b.PSA.037.010 Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.

37:11b.PSA.037.011 Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.

37:12b.PSA.037.012 Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;

37:13b.PSA.037.013 mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

37:14b.PSA.037.014 Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.

37:15b.PSA.037.015 Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.

37:16b.PSA.037.016 Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.

37:17b.PSA.037.017 Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.

37:18b.PSA.037.018 Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.

37:19b.PSA.037.019 Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.

37:20b.PSA.037.020 Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.

37:21b.PSA.037.021 Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.

37:22b.PSA.037.022 Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.

37:23b.PSA.037.023 Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.

37:24b.PSA.037.024 Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.

37:25b.PSA.037.025 Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.

37:26b.PSA.037.026 Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.

37:27b.PSA.037.027 Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.

37:28b.PSA.037.028 Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.

37:29b.PSA.037.029 Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.

37:30b.PSA.037.030 Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.

37:31b.PSA.037.031 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.

37:32b.PSA.037.032 Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.

37:33b.PSA.037.033 Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.

37:34b.PSA.037.034 Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.

37:35b.PSA.037.035 Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.

37:36b.PSA.037.036 Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.

37:37b.PSA.037.037 Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,

37:38b.PSA.037.038 mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.

37:39b.PSA.037.039 Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.

37:40b.PSA.037.040 Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.

38

38:1b.PSA.038.001 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa.

38:2b.PSA.038.002 Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.

38:3b.PSA.038.003 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.

38:4b.PSA.038.004 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.

38:5b.PSA.038.005 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.

38:6b.PSA.038.006 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.

38:7b.PSA.038.007 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.

38:8b.PSA.038.008 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.

38:9b.PSA.038.009 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.

38:10b.PSA.038.010 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.

38:11b.PSA.038.011 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo - sekin on minulta mennyt.

38:12b.PSA.038.012 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.

38:13b.PSA.038.013 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.

38:14b.PSA.038.014 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.

38:15b.PSA.038.015 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.

38:16b.PSA.038.016 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.

38:17b.PSA.038.017 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.

38:18b.PSA.038.018 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;

38:19b.PSA.038.019 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.

38:20b.PSA.038.020 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,

38:21b.PSA.038.021 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.

38:22b.PSA.038.022 ä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta. [38:23] Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.

39

39:1b.PSA.039.001 Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi.

39:2b.PSA.039.002 Minä sanoin: "Minä pidän vaelluksestani vaarin, etten kielelläni syntiä tekisi. Minä pidän suustani vaarin ja suistan sen, niin kauan kuin jumalaton on minun edessäni."

39:3b.PSA.039.003 Minä olin vaiti, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä hyvä on; mutta minun tuskani yltyi.

39:4b.PSA.039.004 Minun sydämeni hehkui minun rinnassani; kun minä huokailin, syttyi minussa tuli, ja niin minä kielelläni puhuin.

39:5b.PSA.039.005 Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.

39:6b.PSA.039.006 Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela.

39:7b.PSA.039.007 Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.

39:8b.PSA.039.008 Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni.

39:9b.PSA.039.009 Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua houkkain pilkaksi.

39:10b.PSA.039.010 Minä vaikenen enkä suutani avaa; sillä sinä sen teit.

39:11b.PSA.039.011 Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen.

39:12b.PSA.039.012 Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinä hänen kauneutensa niinkuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.

39:13b.PSA.039.013 ule minun rukoukseni, Herra, ota korviisi minun huutoni. Älä ole kuuro minun kyyneleilleni; sillä minä olen muukalainen sinun tykönäsi, vieras, niinkuin kaikki minun isänikin. [39:14] Käännä pois katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennenkuin menen pois eikä minua enää ole.

40

40:1b.PSA.040.001 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

40:2b.PSA.040.002 Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni.

40:3b.PSA.040.003 Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni.

40:4b.PSA.040.004 Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan.

40:5b.PSA.040.005 Autuas se mies, joka panee turvansa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten, jotka valheeseen eksyvät!

40:6b.PSA.040.006 Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan.

40:7b.PSA.040.007 Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty; minun korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi.

40:8b.PSA.040.008 Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä.

40:9b.PSA.040.009 Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni."

40:10b.PSA.040.010 Minä julistan vanhurskautta suuressa seurakunnassa; katso, en minä sulje huuliani. Sinä, Herra, sen tiedät.

40:11b.PSA.040.011 Minä en peitä sinun vanhurskauttasi omaan sydämeeni, vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi; minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.

40:12b.PSA.040.012 Sinä, Herra, älä sulje minulta laupeuttasi, sinun armosi ja totuutesi varjelkoon minua aina.

40:13b.PSA.040.013 Sillä lukemattomat vaivat minua saartavat, minun rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni, niin etten nähdä taida; ne ovat useammat kuin pääni hiukset, ja rohkeus on minulta mennyt.

40:14b.PSA.040.014 Kelvatkoon sinulle, Herra, pelastaa minut, Herra, riennä minun avukseni.

40:15b.PSA.040.015 Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun henkeäni etsivät, hukuttaaksensa sen; peräytykööt ja tulkoot häpeään ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta.

40:16b.PSA.040.016 Tyrmistykööt häpeästänsä ne, jotka minulle sanovat: "Kas niin, kas niin!"

40:17b.PSA.040.017 oitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; ne, jotka sinun autuuttasi rakastavat, sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra!" [40:18] Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet minun apuni ja pelastajani; minun Jumalani, älä viivy.

41

41:1b.PSA.041.001 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

41:2b.PSA.041.002 Autuas se, joka vaivaista holhoo! Hänet Herra pelastaa pahana päivänä.

41:3b.PSA.041.003 Herra varjelee häntä ja pitää hänet hengissä, ja maassa ylistetään hänen onneansa, etkä sinä anna häntä alttiiksi hänen vihollistensa raivolle.

41:4b.PSA.041.004 Herra tukee häntä tautivuoteessa; hänen sairasvuoteensa sinä peräti muutat.

41:5b.PSA.041.005 Minä sanoin: "Herra, ole minulle armollinen, paranna minun sieluni, sillä minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan".

41:6b.PSA.041.006 Minun viholliseni puhuvat minusta pahaa: "Milloinka hän kuolee ja hänen nimensä katoaa?"

41:7b.PSA.041.007 Ja jos joku tulee minua katsomaan, puhuu hän petosta; hänen sydämensä kerää häijyyttä itseensä, hän menee ulos kadulle ja purkaa sitä.

41:8b.PSA.041.008 Kaikki minun vihamieheni minusta keskenään kuiskuttelevat ja hankitsevat minulle pahaa:

41:9b.PSA.041.009 "Jokin parantumaton paha on häneen tarttunut, ja siitä, missä hän makaa, hän ei enää nouse".

41:10b.PSA.041.010 Ystävänikin, johon minä luotin, joka minun leipääni söi, nostaa kantapäänsä minua vastaan.

41:11b.PSA.041.011 Mutta sinä, Herra, armahda minua ja auta minut ylös, pystyyn, niin minä sen heille maksan.

41:12b.PSA.041.012 Siitä minä tiedän sinun mielistyneen minuun, ettei minun viholliseni saa minusta riemuita.

41:13b.PSA.041.013 nun nuhteettomuuteni tähden sinä minua tuet ja annat minun seisoa kasvojesi edessä ainiaan. [41:14] Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen. Amen.

42

42:1b.PSA.042.001 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.

42:2b.PSA.042.002 Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.

42:3b.PSA.042.003 Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?

42:4b.PSA.042.004 Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on sinun Jumalasi?"

42:5b.PSA.042.005 Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.

42:6b.PSA.042.006 Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.

42:7b.PSA.042.007 Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.

42:8b.PSA.042.008 Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni.

42:9b.PSA.042.009 Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa.

42:10b.PSA.042.010 Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: "Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?"

42:11b.PSA.042.011 nun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: "Missä on sinun Jumalasi?" [42:12] Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.

43

43:1b.PSA.043.001 Auta minut oikeuteeni, Jumala, ja aja minun asiani armotonta kansaa vastaan. Päästä minut kavaloista ja vääristä ihmisistä.

43:2b.PSA.043.002 Sillä sinä olet minun Jumalani, minun linnani. Miksi olet minut hyljännyt? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?

43:3b.PSA.043.003 Lähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi,

43:4b.PSA.043.004 että minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on minun iloni ja riemuni, ja kiittäisin kanteleilla sinua, Jumala, minun Jumalani.

43:5b.PSA.043.005 Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.

44

44:1b.PSA.044.001 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.

44:2b.PSA.044.002 Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.

44:3b.PSA.044.003 Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.

44:4b.PSA.044.004 Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.

44:5b.PSA.044.005 Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.

44:6b.PSA.044.006 Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.

44:7b.PSA.044.007 Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;

44:8b.PSA.044.008 vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.

44:9b.PSA.044.009 Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. Sela.

44:10b.PSA.044.010 Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.

44:11b.PSA.044.011 Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.

44:12b.PSA.044.012 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.

44:13b.PSA.044.013 Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.

44:14b.PSA.044.014 Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.

44:15b.PSA.044.015 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.

44:16b.PSA.044.016 Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,

44:17b.PSA.044.017 herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.

44:18b.PSA.044.018 Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.

44:19b.PSA.044.019 Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.

44:20b.PSA.044.020 Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.

44:21b.PSA.044.021 Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,

44:22b.PSA.044.022 eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?

44:23b.PSA.044.023 Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.

44:24b.PSA.044.024 Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.

44:25b.PSA.044.025 Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?

44:26b.PSA.044.026 llä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan. [44:27] Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.

45

45:1b.PSA.045.001 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; koorahilaisten mietevirsi; laulu rakkaudesta.

45:2b.PSA.045.002 Minun sydämeni tulvii ihania sanoja; minä lausun: kuninkaasta on minun lauluni, minun kieleni on kerkeän kirjurin kynä.

45:3b.PSA.045.003 Sinä olet ihmislapsista ihanin, suloisuus on vuodatettu sinun huulillesi, sentähden Jumala siunaa sinua iankaikkisesti.

45:4b.PSA.045.004 Vyötä miekka vyöllesi, sinä sankari, vyöttäydy kunniaasi ja korkeuteesi.

45:5b.PSA.045.005 Ole onnekas korkeudessasi. Nouse sotavaunuihisi totuuden, nöyryyden ja vanhurskauden puolesta, ja oikea kätesi opettakoon sinulle peljättäviä tekoja.

45:6b.PSA.045.006 Sinun nuolesi ovat terävät, kansat kaatuvat sinun allesi; kuninkaan vihollisten sydämet lävistetään.

45:7b.PSA.045.007 Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti; sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.

45:8b.PSA.045.008 Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin sinun osaveljiäsi.

45:9b.PSA.045.009 Mirhaa, aloeta ja kassiaa tuoksuvat kaikki sinun vaatteesi, kanteleet helisevät sinun iloksesi norsunluisista palatseista.

45:10b.PSA.045.010 Kuningasten tyttäriä on sinun kaunistuksenasi, kuningatar seisoo sinun oikealla puolellasi, Oofirin kullassa.

45:11b.PSA.045.011 Kuule, tytär, katso ja kallista korvasi, unhota kansasi ja isäsi huone,

45:12b.PSA.045.012 ja saakoon kuningas halun sinun kauneuteesi, sillä hän on sinun herrasi. Kumarra häntä.

45:13b.PSA.045.013 Tytär Tyyro ja kansan rikkaimmat etsivät lahjoillaan sinun suosiotasi.

45:14b.PSA.045.014 Ylen ihana on kuninkaan tytär sisäkammiossa, kultakudosta on hänen pukunsa.

45:15b.PSA.045.015 Kirjailluissa vaatteissa hänet saatetaan kuninkaan tykö. Neitsyet seuraavat häntä, hänen ystävättärensä tuodaan sinun tykösi.

45:16b.PSA.045.016 Ilolla ja riemulla heitä saatetaan, he astuvat kuninkaan palatsiin.

45:17b.PSA.045.017 nun poikasi tulkoot sinun isiesi sijaan; aseta heidät ruhtinaiksi kaikkeen maahan. [45:18] Minä teen sinun nimesi kuuluksi suvusta sukuun; sentähden kansat sinua ylistävät aina ja iankaikkisesti.

46

46:1b.PSA.046.001 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa.

46:2b.PSA.046.002 Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.

46:3b.PSA.046.003 Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat,

46:4b.PSA.046.004 vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Sela.

46:5b.PSA.046.005 Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot.

46:6b.PSA.046.006 Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa.

46:7b.PSA.046.007 Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; kun hän jylisee, huojuu maa.

46:8b.PSA.046.008 Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.

46:9b.PSA.046.009 Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä:

46:10b.PSA.046.010 hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa.

46:11b.PSA.046.011 eretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä." [46:12] Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.

47

47:1b.PSA.047.001 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi.

47:2b.PSA.047.002 Paukuttakaa käsiänne, kaikki kansat, kohottakaa Jumalalle riemuhuuto.

47:3b.PSA.047.003 Sillä Herra on korkein, peljättävä, kaiken maan suuri kuningas.

47:4b.PSA.047.004 Hän kukistaa kansat meidän allemme ja kansakunnat jalkaimme alle.

47:5b.PSA.047.005 Hän on valinnut meille perintömaamme, joka on Jaakobin, hänen rakkaansa, kunnia. Sela.

47:6b.PSA.047.006 Jumala astuu ylös riemun raikuessa, Herra pasunain pauhatessa.

47:7b.PSA.047.007 Veisatkaa Jumalalle, veisatkaa, veisatkaa meidän kuninkaallemme, veisatkaa.

47:8b.PSA.047.008 Sillä Jumala on kaiken maan kuningas. Veisatkaa hänelle virsi.

47:9b.PSA.047.009 mala on kansojen kuningas, Jumala istuu pyhällä istuimellansa. [47:10] Kansojen päämiehet kokoontuvat Aabrahamin Jumalan kansaksi. Sillä maan kilvet ovat Jumalan; hän on ylen korkea.

48

48:1b.PSA.048.001 Laulu, koorahilaisten virsi.

48:2b.PSA.048.002 Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa.

48:3b.PSA.048.003 Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjan puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki.

48:4b.PSA.048.004 Jumala on sen linnoissa turvaksi tunnettu.

48:5b.PSA.048.005 Sillä katso, kuninkaat kokoontuivat, hyökkäsivät yhdessä.

48:6b.PSA.048.006 Mutta he näkivät sen, hämmästyivät, peljästyivät ja pakenivat pois.

48:7b.PSA.048.007 Vavistus valtasi heidät siellä, tuska niinkuin synnyttäväisen.

48:8b.PSA.048.008 Itätuulella sinä särjet Tarsiin-laivat.

48:9b.PSA.048.009 Niinkuin me olimme kuulleet, niin me sen nyt näimme Herran Sebaotin kaupungissa, meidän Jumalamme kaupungissa: Jumala pitää sen lujana iankaikkisesti. Sela.

48:10b.PSA.048.010 Jumala, me tutkistelemme sinun armoasi sinun temppelissäsi.

48:11b.PSA.048.011 Jumala, niinkuin sinun nimesi, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin saakka; sinun oikea kätesi on vanhurskautta täynnä.

48:12b.PSA.048.012 Siionin vuori iloitsee, Juudan tyttäret riemuitsevat sinun tuomioistasi.

48:13b.PSA.048.013 Kiertäkää Siion, käykää sen ympäri, lukekaa sen tornit.

48:14b.PSA.048.014 rkatkaa sen muurit, kulkekaa sen linnat, kertoaksenne niistä tulevalle polvelle. [48:15] Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti.

49

49:1b.PSA.049.001 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi.

49:2b.PSA.049.002 Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,

49:3b.PSA.049.003 sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.

49:4b.PSA.049.004 Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.

49:5b.PSA.049.005 Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.

49:6b.PSA.049.006 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?

49:7b.PSA.049.007 He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.

49:8b.PSA.049.008 Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.

49:9b.PSA.049.009 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,

49:10b.PSA.049.010 että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.

49:11b.PSA.049.011 Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.

49:12b.PSA.049.012 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.

49:13b.PSA.049.013 Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

49:14b.PSA.049.014 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela.

49:15b.PSA.049.015 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa.

49:16b.PSA.049.016 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.

49:17b.PSA.049.017 Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.

49:18b.PSA.049.018 Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.

49:19b.PSA.049.019 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,

49:20b.PSA.049.020 ytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe. [49:21] Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

50

50:1b.PSA.050.001 Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.

50:2b.PSA.050.002 Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.

50:3b.PSA.050.003 Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.

50:4b.PSA.050.004 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:

50:5b.PSA.050.005 "Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton".

50:6b.PSA.050.006 Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. Sela.

50:7b.PSA.050.007 "Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.

50:8b.PSA.050.008 En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.

50:9b.PSA.050.009 En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi.

50:10b.PSA.050.010 Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.

50:11b.PSA.050.011 Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.

50:12b.PSA.050.012 Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.

50:13b.PSA.050.013 Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta?

50:14b.PSA.050.014 Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.

50:15b.PSA.050.015 Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."

50:16b.PSA.050.016 Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?

50:17b.PSA.050.017 Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!

50:18b.PSA.050.018 Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.

50:19b.PSA.050.019 Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.

50:20b.PSA.050.020 Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.

50:21b.PSA.050.021 Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.

50:22b.PSA.050.022 Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.

50:23b.PSA.050.023 Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden."

51

51:1b.PSA.051.001 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi,

51:2b.PSA.051.002 kun profeetta Naatan tuli hänen luokseen, sen jälkeen kuin hän oli yhtynyt Batsebaan.

51:3b.PSA.051.003 Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.

51:4b.PSA.051.004 Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni.

51:5b.PSA.051.005 Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni.

51:6b.PSA.051.006 Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.

51:7b.PSA.051.007 Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.

51:8b.PSA.051.008 Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.

51:9b.PSA.051.009 Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.

51:10b.PSA.051.010 Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet.

51:11b.PSA.051.011 Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni.

51:12b.PSA.051.012 Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.

51:13b.PSA.051.013 Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.

51:14b.PSA.051.014 Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä.

51:15b.PSA.051.015 Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat.

51:16b.PSA.051.016 Päästä minut verenvioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni riemuitsisi sinun vanhurskaudestasi.

51:17b.PSA.051.017 Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi.

51:18b.PSA.051.018 Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen.

51:19b.PSA.051.019 malalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. [51:20] Osoita armossasi hyvyyttä Siionille, rakenna Jerusalemin muurit. [51:21] Silloin sinulle kelpaavat oikeat teurasuhrit, polttouhrit ja kokonaisuhrit; silloin uhrataan härkiä sinun alttarillasi.

52

52:1b.PSA.052.001 Veisuunjohtajalle; Daavidin mietevirsi,

52:2b.PSA.052.002 kun edomilainen Dooeg tuli ja ilmoitti Saulille, sanoen hänelle: "Daavid on mennyt Ahimelekin taloon".

52:3b.PSA.052.003 Miksi kerskaat pahuudestasi, sinä väkivaltainen? Jumalan armo pysyy alati.

52:4b.PSA.052.004 Sinun kielesi punoo turmiota, se on kuin terävä partaveitsi, sinä petoksen tekijä.

52:5b.PSA.052.005 Sinä rakastat pahaa etkä hyvää, sinä puhut valhetta etkä totta. Sela.

52:6b.PSA.052.006 Sinä rakastat kaikkia surman sanoja, sinä kavala kieli.

52:7b.PSA.052.007 Sentähden myös Jumala kukistaa sinut ainiaaksi, hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut majastasi, repäisee sinut juurinesi elävien maasta. Sela.

52:8b.PSA.052.008 Ja vanhurskaat näkevät sen ja pelkäävät, ja he nauravat häntä:

52:9b.PSA.052.009 atso, siinä on mies, joka ei pitänyt Jumalaa turvanansa, vaan luotti suureen rikkauteensa ja röyhkeili häijyydessänsä". [52:10] Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti. [52:11] Minä kiitän sinua iäti, että sen teit, ja minä odotan sinun hurskaittesi edessä sinun nimeäsi, sillä se on hyvä.

53

53:1b.PSA.053.001 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; Daavidin mietevirsi.

53:2b.PSA.053.002 Hullu sanoo sydämessänsä: "Ei ole Jumalaa". Turmiollinen ja iljettävä on heidän väärä menonsa; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on.

53:3b.PSA.053.003 Jumala katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa.

53:4b.PSA.053.004 Mutta kaikki he ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.

53:5b.PSA.053.005 Eivätkö he mitään käsitä, nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani, eivätkä avuksensa huuda Jumalaa?

53:6b.PSA.053.006 inä heidät valtaa kauhu, missä ei kauhistavaa ole; sillä Jumala hajottaa niiden luut, jotka sinua saartavat. Sinä saatat heidät häpeään, sillä Jumala hylkää heidät. [53:7] Oi, että Israelille tulisi pelastus Siionista! Kun Jumala kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.

54

54:1b.PSA.054.001 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi,

54:2b.PSA.054.002 kun siifiläiset tulivat ja sanoivat Saulille: "Daavid piileskelee meidän luonamme".

54:3b.PSA.054.003 Jumala, pelasta minut nimesi voimalla, aja minun asiani väkevyydelläsi.

54:4b.PSA.054.004 Jumala, kuule minun rukoukseni, ota korviisi minun suuni sanat.

54:5b.PSA.054.005 Sillä muukalaiset nousevat minua vastaan, ja väkivaltaiset väijyvät minun henkeäni, eivät he pidä Jumalaa silmäinsä edessä. Sela.

54:6b.PSA.054.006 Katso, Jumala on minun auttajani, Herra on minun sieluni tuki.

54:7b.PSA.054.007 hdatkoon paha minun vihamiehiäni, hävitä heidät uskollisuudessasi. [54:8] Niin minä alttiisti sinulle uhraan, minä ylistän sinun nimeäsi, Herra, sillä se on hyvä. [54:9] Sillä hän pelastaa minut kaikesta hädästä, ja minun silmäni saa mielikseen katsella vihollisiani.

55

55:1b.PSA.055.001 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi.

55:2b.PSA.055.002 Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon.

55:3b.PSA.055.003 Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan,

55:4b.PSA.055.004 koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat.

55:5b.PSA.055.005 Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni.

55:6b.PSA.055.006 Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut.

55:7b.PSA.055.007 Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!

55:8b.PSA.055.008 Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. Sela.

55:9b.PSA.055.009 Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta.

55:10b.PSA.055.010 Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa.

55:11b.PSA.055.011 Yötä päivää he sitä kiertävät, sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva on sen keskellä.

55:12b.PSA.055.012 Sen keskellä on turmio, sorto ja petos ei väisty sen torilta.

55:13b.PSA.055.013 Sillä ei minua herjaa vihollinen - sen minä kestäisin - eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni - hänen edestään minä voisin lymytä;

55:14b.PSA.055.014 vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni,

55:15b.PSA.055.015 jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!

55:16b.PSA.055.016 Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä vallitsee sula pahuus.

55:17b.PSA.055.017 Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.

55:18b.PSA.055.018 Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni.

55:19b.PSA.055.019 Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan, etteivät he minua saavuta; sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.

55:20b.PSA.055.020 Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee hamasta muinaisuudesta. Sela. Sillä he eivät muuta mieltänsä eivätkä pelkää Jumalaa.

55:21b.PSA.055.021 Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka hänen kanssaan rauhassa elävät, hän rikkoo liittonsa.

55:22b.PSA.055.022 Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat.

55:23b.PSA.055.023 itä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua. [55:24] Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.

56

56:1b.PSA.056.001 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Mykkä kyyhkynen kaukaisessa maassa". Daavidin laulu, kun filistealaiset ottivat hänet kiinni Gatissa.

56:2b.PSA.056.002 Jumala, ole minulle armollinen, sillä ihmiset minua polkevat, joka päivä he sotivat minua vastaan, ahdistavat minua.

56:3b.PSA.056.003 Joka päivä minun vihamieheni minua polkevat; sillä paljon on niitä, jotka ylpeästi sotivat minua vastaan.

56:4b.PSA.056.004 Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun.

56:5b.PSA.056.005 Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä liha minulle tekisi?

56:6b.PSA.056.006 Joka päivä he vääntelevät minun sanojani, kaikki heidän ajatuksensa tarkoittavat minulle pahaa.

56:7b.PSA.056.007 He ahdistavat, he väijyvät minua, he vakoilevat minun askeleitani, sillä he tavoittavat minun henkeäni.

56:8b.PSA.056.008 Hekö pahuudessaan pelastuisivat? Syökse, Jumala, vihassasi kansat maahan.

56:9b.PSA.056.009 Sinä olet lukenut minun pakolaispäiväni; pane leiliisi minun kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi.

56:10b.PSA.056.010 Kerran väistyvät minun viholliseni, sinä päivänä, jona minä huudan; minä tiedän, että Jumala on minun puolellani.

56:11b.PSA.056.011 Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Herraan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa.

56:12b.PSA.056.012 Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä ihminen minulle tekisi?

56:13b.PSA.056.013 nulla on lupaus täytettävänä sinulle, Jumala; minä maksan sinulle kiitosuhrit. [56:14] Sillä sinä pelastit minun sieluni kuolemasta, minun jalkani kompastumasta, että minä vaeltaisin Jumalan edessä, eläväin valkeudessa.

57

57:1b.PSA.057.001 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu, kun hän pakeni Saulia luolaan.

57:2b.PSA.057.002 Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni turvaa. Minä turvaan sinun siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat ohitse.

57:3b.PSA.057.003 Minä huudan Jumalaa, Korkeinta, avukseni, Jumalaa, joka vie minun asiani päätökseen.

57:4b.PSA.057.004 Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen, kun minua herjaavat minun polkijani. Sela. Jumala lähettää armonsa ja totuutensa.

57:5b.PSA.057.005 Minun sieluni on jalopeurain keskellä, minun täytyy maata tultasuitsevaisten seassa, ihmisten, joiden hampaat ovat keihäitä ja nuolia ja joiden kieli on terävä miekka.

57:6b.PSA.057.006 Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.

57:7b.PSA.057.007 Verkon he virittivät minun askelteni tielle, painoivat minun sieluni maahan, kaivoivat eteeni kuopan, mutta itse he siihen suistuivat. Sela.

57:8b.PSA.057.008 Jumala, minun sydämeni on valmis, minun sydämeni on valmis: minä tahdon veisata ja soittaa.

57:9b.PSA.057.009 Heräjä, minun sieluni; heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon.

57:10b.PSA.057.010 Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa, veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.

57:11b.PSA.057.011 llä suuri on sinun armosi ja ulottuu hamaan taivaisiin, ja sinun totuutesi pilviin asti. [57:12] Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.

58

58:1b.PSA.058.001 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu.

58:2b.PSA.058.002 Totisesti, onko vanhurskaus mykkä, ja te puhutte? Tekö tuomitsette oikein, te ihmislapset?

58:3b.PSA.058.003 Ei, vaan te hankitsette sydämessänne vääryyttä, teidän kätenne käyttävät maassa väkivallan vaakaa.

58:4b.PSA.058.004 Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta.

58:5b.PSA.058.005 Heidän myrkkynsä on niinkuin käärmeen myrkky, he ovat kuin kuuro kyy, joka korvansa tukitsee,

58:6b.PSA.058.006 ettei se kuulisi lumoojan ääntä, taitavan taikojan loitsuja.

58:7b.PSA.058.007 Jumala, särje hampaat heidän suustansa, Herra, murra nuorten jalopeurain raateluhampaat.

58:8b.PSA.058.008 Haihtukoot he tyhjiin niinkuin vesi, joka valuu kuiviin. Kun he ampuvat nuolensa, olkoot ne kuin kärjettömät.

58:9b.PSA.058.009 Olkoot he niinkuin etana, joka sulaa mataessaan, niinkuin vaimon keskoiset, jotka eivät aurinkoa näe.

58:10b.PSA.058.010 Ennenkuin teidän patanne tuntevat tulen altansa orjantappuroista, hän myrskyllään puhaltaa pois kaiken, niin raa`an kuin kypsänkin.

58:11b.PSA.058.011 nhurskas iloitsee, kun hän näkee koston, hän pesee jalkansa jumalattoman veressä. [58:12] Silloin ihmiset sanovat: "Totisesti, vanhurskaalla on hedelmä; totisesti, on Jumala, joka tuomitsee maan päällä".

59

59:1b.PSA.059.001 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu, kun Saul lähetti vartioimaan hänen taloansa, tappaakseen hänet.

59:2b.PSA.059.002 Jumalani, pelasta minut vihollisistani, suojele minua niiltä, jotka nousevat minua vastaan.

59:3b.PSA.059.003 Pelasta minut pahantekijöistä, vapahda minut murhamiehistä.

59:4b.PSA.059.004 Sillä katso, he väijyvät minun henkeäni; julmurit kokoontuvat minua vastaan, vaikka en ole rikkonut enkä syntiä tehnyt, Herra.

59:5b.PSA.059.005 Ilman minun syytäni he juoksevat ja hankkiutuvat; heräjä, käy minua kohtaamaan ja katso.

59:6b.PSA.059.006 Ja sinä, Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala, heräjä kostamaan kaikille pakanoille. Älä säästä ketään uskotonta väärintekijää. Sela.

59:7b.PSA.059.007 He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia.

59:8b.PSA.059.008 Katso, he purkavat suustaan sisuansa, miekat ovat heidän huulillansa, sillä: "Kuka sen kuulee?"

59:9b.PSA.059.009 Mutta sinä, Herra, naurat heille, sinä pidät kaikkia pakanoita pilkkanasi.

59:10b.PSA.059.010 Sinä, minun väkevyyteni, sinusta minä otan vaarin, sillä Jumala on minun linnani.

59:11b.PSA.059.011 Minun armollinen Jumalani käy minua kohden, Jumala antaa minun nähdä iloni vihollisistani.

59:12b.PSA.059.012 Älä heitä tapa, ettei minun kansani sitä unhottaisi. Saata voimallasi heidät harhailemaan ja syökse heidät maahan, Herra, meidän kilpemme.

59:13b.PSA.059.013 Minkä he huulillaan puhuvat, sen he suullaan syntiä tekevät. Joutukoot he ylpeydessään kiinni kirousten ja valheiden tähden, joita he puhuvat.

59:14b.PSA.059.014 Hävitä heidät vihassasi, hävitä olemattomiin, ja tietäkööt he, että Jumala hallitsee Jaakobissa, maan ääriin saakka. Sela.

59:15b.PSA.059.015 He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia.

59:16b.PSA.059.016 He harhailevat ruuan haussa; elleivät tule ravituiksi, he murisevat.

59:17b.PSA.059.017 tta minä veisaan sinun väkevyydestäsi ja riemuitsen aamulla sinun armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani minun hätäni päivänä. [59:18] Sinä, minun väkevyyteni, sinulle minä veisaan kiitosta, sillä Jumala on minun linnani ja minun armollinen Jumalani.

60

60:1b.PSA.060.001 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Todistuksen lilja"; Daavidin laulu, opetettavaksi,

60:2b.PSA.060.002 kun hän taisteli Mesopotamian aramilaisia ja Sooban aramilaisia vastaan ja Jooab palasi ja voitti Suolalaaksossa edomilaiset, kaksitoista tuhatta miestä.

60:3b.PSA.060.003 Jumala, sinä hylkäsit meidät, sinä hajotit meidät ja olit vihastunut. Auta meidät ennallemme.

60:4b.PSA.060.004 Sinä saatoit maan järkkymään ja halkeilemaan, korjaa sen repeämät, sillä se horjuu.

60:5b.PSA.060.005 Sinä olet antanut kansasi nähdä kovia päiviä; olet juottanut meitä päihdyttävällä viinillä.

60:6b.PSA.060.006 Mutta sinä olet antanut lipun niille, jotka sinua pelkäävät, että he kokoontuisivat sen turviin, jousta pakoon. Sela.

60:7b.PSA.060.007 Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa meille.

60:8b.PSA.060.008 Jumala on puhunut pyhäkössänsä! Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.

60:9b.PSA.060.009 Minun on Gilead, minun on Manasse, Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani.

60:10b.PSA.060.010 Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni; Filistea, nosta minulle riemuhuuto.

60:11b.PSA.060.011 Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?

60:12b.PSA.060.012 kö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa! [60:13] Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu. [60:14] Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan.

61

61:1b.PSA.061.001 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin virsi.

61:2b.PSA.061.002 Kuule, Jumala, minun huutoni, huomaa minun rukoukseni.

61:3b.PSA.061.003 Maan ääristä minä sinua huudan, kun sydämeni nääntyy. Saata minut kalliolle, joka on minulle liian korkea.

61:4b.PSA.061.004 Sillä sinä olet minun turvapaikkani, vahva torni vihollista vastaan.

61:5b.PSA.061.005 Suo minun asua sinun majassasi iankaikkisesti, turvautua sinun siipiesi suojaan. Sela.

61:6b.PSA.061.006 Sillä sinä, Jumala, kuulet minun lupaukseni, sinä annat perinnön niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät.

61:7b.PSA.061.007 Sinä lisäät kuninkaalle päiviä päiviin; hänen vuotensa jatkukoot polvesta polveen.

61:8b.PSA.061.008 llitkoon hän iankaikkisesti Jumalan kasvojen edessä; säädä armo ja totuus häntä varjelemaan. [61:9] Niin minä veisaan iankaikkisesti sinun nimesi kiitosta, täytän lupaukseni päivästä päivään.

62

62:1b.PSA.062.001 Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi.

62:2b.PSA.062.002 Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu.

62:3b.PSA.062.003 Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä suuresti horju.

62:4b.PSA.062.004 Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte, hänet yhdessä surmataksenne, niinkuin hän olisi kaatuva seinä, niinkuin murrettu muuri?

62:5b.PSA.062.005 He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan. He rakastavat valhetta, he siunaavat suullansa ja kiroavat sydämessänsä. Sela.

62:6b.PSA.062.006 Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.

62:7b.PSA.062.007 Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju.

62:8b.PSA.062.008 Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala.

62:9b.PSA.062.009 Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.

62:10b.PSA.062.010 Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset, vain valhetta ihmisten lapset: kaikki he nousevat vaa`assa ylös köykäisempinä kuin tuulenhenkäys.

62:11b.PSA.062.011 Älkää luottako väkivaltaan, älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.

62:12b.PSA.062.012 rran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan. [62:13] Ja sinun, Herra, on armo; sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan.

63

63:1b.PSA.063.001 Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa.

63:2b.PSA.063.002 Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.

63:3b.PSA.063.003 Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.

63:4b.PSA.063.004 Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.

63:5b.PSA.063.005 Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi.

63:6b.PSA.063.006 Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla,

63:7b.PSA.063.007 kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.

63:8b.PSA.063.008 Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.

63:9b.PSA.063.009 Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.

63:10b.PSA.063.010 Mutta he etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin.

63:11b.PSA.063.011 idät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat aavikkosutten osaksi. [63:12] Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan.

64

64:1b.PSA.064.001 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

64:2b.PSA.064.002 Kuule, Jumala, minun ääneni, kun minä valitan, varjele minun elämäni vihollisen pelosta.

64:3b.PSA.064.003 Kätke minut pahain seuralta, väärintekijäin riehuvalta joukolta,

64:4b.PSA.064.004 jotka hiovat kielensä kuin miekan, jännittävät jousensa, nuolinaan karvaat sanat,

64:5b.PSA.064.005 salaa ampuaksensa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkisti eivätkä kavahda.

64:6b.PSA.064.006 He pysyvät lujina pahoissa aikeissaan, he kehuvat, kuinka he virittävät pauloja, he sanovat: "Kuka ne näkee?"

64:7b.PSA.064.007 He miettivät vääryyksiä: "Meillä on juoni valmiiksi mietittynä". Syvä on miehen sisu ja sydän.

64:8b.PSA.064.008 Mutta Jumala ampuu heidät nuolella, äkisti kohtaavat heitä iskut.

64:9b.PSA.064.009 He joutuvat kompastukseen, heidän oma kielensä langettaa heidät; kaikki, jotka heidät näkevät, nyökyttävät ilkkuen päätään.

64:10b.PSA.064.010 kaikki ihmiset peljästyvät; he julistavat Jumalan töitä ja ottavat vaarin hänen teoistansa. [64:11] Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen, ja kaikki oikeamieliset kerskaavat.

65

65:1b.PSA.065.001 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi, laulu.

65:2b.PSA.065.002 Jumala, hiljaisuudessa kiitetään sinua Siionissa, ja sinulle täytetään lupaus.

65:3b.PSA.065.003 Sinä kuulet rukouksen: sinun tykösi tulee kaikki liha.

65:4b.PSA.065.004 Minun syntivelkani ovat ylen raskaat, mutta sinä annat anteeksi meidän rikoksemme.

65:5b.PSA.065.005 Autuas se, jonka sinä valitset ja otat tykösi, esikartanoissasi asumaan! Salli meidän tulla ravituiksi sinun huoneesi hyvyydellä, sinun temppelisi pyhyydellä.

65:6b.PSA.065.006 Ihmeellisillä teoilla sinä vastaat meille vanhurskaudessa, sinä, meidän autuutemme Jumala, sinä, kaikkien maan äärten ja kaukaisen meren turva,

65:7b.PSA.065.007 joka voimallasi vahvistat vuoret ja olet vyötetty väkevyydellä;

65:8b.PSA.065.008 sinä, joka asetat merten pauhinan ja niiden aaltojen pauhinan ja kansojen metelin,

65:9b.PSA.065.009 niin että ne, jotka niiden äärillä asuvat, hämmästyvät sinun ihmeitäsi; aamun ja ehtoon ääret sinä täytät riemulla.

65:10b.PSA.065.010 Sinä pidät maasta huolen, kastelet sen runsaasti, sinä teet sen ylen rikkaaksi. Jumalan virta on vettä täynnä. Sinä valmistat heidän viljansa, sillä niin sinä valmistat maan.

65:11b.PSA.065.011 Sinä kastelet sen vaot, sinä muhennat sen multapaakut, sadekuuroilla sinä sen pehmität ja siunaat sen laihon.

65:12b.PSA.065.012 Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläsi, ja sinun askeleesi tiukkuvat lihavuutta.

65:13b.PSA.065.013 ämaan laitumet tiukkuvat, ja kukkulat vyöttäytyvät riemuun. [65:14] Kedot verhoutuvat lammaslaumoihin, ja vilja peittää laaksot. Riemuitaan ja lauletaan!

66

66:1b.PSA.066.001 Veisuunjohtajalle; laulu, virsi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa,

66:2b.PSA.066.002 veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.

66:3b.PSA.066.003 Sanokaa Jumalalle: "Kuinka peljättävät ovat sinun tekosi!" Sinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun edessäsi.

66:4b.PSA.066.004 Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitostasi, veisatkoon sinun nimesi kiitosta. Sela.

66:5b.PSA.066.005 Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan.

66:6b.PSA.066.006 Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki; silloin me iloitsimme hänestä.

66:7b.PSA.066.007 Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä. Sela.

66:8b.PSA.066.008 Kiittäkää, te kansat, meidän Jumalaamme, korkealle kaiuttakaa hänen ylistystänsä.

66:9b.PSA.066.009 Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä salli meidän jalkamme horjua.

66:10b.PSA.066.010 Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niinkuin hopea sulatetaan.

66:11b.PSA.066.011 Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme.

66:12b.PSA.066.012 Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.

66:13b.PSA.066.013 Minä tuon sinun huoneeseesi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni,

66:14b.PSA.066.014 joihin minun huuleni avautuivat ja jotka minun suuni hädässäni lausui.

66:15b.PSA.066.015 Lihavat polttouhrit minä sinulle uhraan ynnä oinasten uhrituoksun; minä uhraan sinulle härkiä ja kauriita. Sela.

66:16b.PSA.066.016 Tulkaa, kuulkaa, niin minä kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkääväiset, mitä hän on minun sielulleni tehnyt.

66:17b.PSA.066.017 Häntä minä suullani huusin, ja ylistys tuli minun kielelleni.

66:18b.PSA.066.018 Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.

66:19b.PSA.066.019 Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä.

66:20b.PSA.066.020 Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa.

67

67:1b.PSA.067.001 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; virsi, laulu.

67:2b.PSA.067.002 Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, hän valistakoon kasvonsa meille, - Sela -

67:3b.PSA.067.003 että maan päällä tunnettaisiin sinun tiesi, kaikissa pakanakansoissa sinun apusi.

67:4b.PSA.067.004 Sinua, Jumala, kansat kiittäkööt, sinua kaikki kansat kiittäkööt.

67:5b.PSA.067.005 Iloitkoot ja riemuitkoot kansakunnat, sillä sinä tuomitset kansat oikein ja johdatat kansakunnat maan päällä. Sela.

67:6b.PSA.067.006 Sinua, Jumala, kansat kiittäkööt, sinua kaikki kansat kiittäkööt.

67:7b.PSA.067.007 a on satonsa antanut. Siunatkoon meitä Jumala, meidän Jumalamme. [67:8] Siunatkoon meitä Jumala, ja peljätkööt häntä kaikki maan ääret.

68

68:1b.PSA.068.001 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi, laulu.

68:2b.PSA.068.002 Jumala nousee, hänen vihollisensa hajaantuvat, hänen vihamiehensä pakenevat hänen kasvojensa edestä.

68:3b.PSA.068.003 Sinä hajotat heidät, niinkuin savu hajoaa; niinkuin vaha sulaa tulen hohteessa, niin jumalattomat häviävät Jumalan kasvojen edessä.

68:4b.PSA.068.004 Mutta vanhurskaat iloitsevat ja riemuitsevat Jumalan kasvojen edessä, he ihastuvat ilosta.

68:5b.PSA.068.005 Laulakaa Jumalalle, veisatkaa hänen nimensä kiitosta. Tehkää tie hänelle, joka kiitää halki arojen. Hänen nimensä on Herra, riemuitkaa hänen kasvojensa edessä.

68:6b.PSA.068.006 Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossansa,

68:7b.PSA.068.007 Jumala, joka antaa hyljätyille kodin ja johtaa vangitut onneen. Vain niskoittelijat asuvat kuivassa maassa.

68:8b.PSA.068.008 Jumala, kun sinä kävit kansasi edellä, kun sinä kuljit erämaassa, - Sela -

68:9b.PSA.068.009 niin maa vapisi ja taivaat tiukkuivat Jumalan kasvojen edessä, Siinai vapisi Jumalan, Israelin Jumalan, kasvojen edessä.

68:10b.PSA.068.010 Runsaalla sateella sinä, Jumala, kostutit perintömaasi; ja kun se oli näännyksissä, niin sinä virvoitit sen.

68:11b.PSA.068.011 Sinun laumasi asettui siihen; hyvyydessäsi, Jumala, sinä sen kurjille valmistit.

68:12b.PSA.068.012 Herra antaa sanoman, suuri on voitonsanoman saattajatarten joukko:

68:13b.PSA.068.013 "Sotajoukkojen kuninkaat pakenevat, he pakenevat, ja perheen emäntä jakaa saaliin.

68:14b.PSA.068.014 Jäättekö makailemaan karjatarhojen vaiheille? Kyyhkysen siivet ovat hopealla silatut, sen sulat keltaisella kullalla!

68:15b.PSA.068.015 Kun Kaikkivaltias siellä hajotti kuninkaat, satoi lunta Salmonilla."

68:16b.PSA.068.016 Baasanin vuori on Jumalan vuori, Baasanin vuori on monihuippuinen vuori.

68:17b.PSA.068.017 Miksi te, monihuippuiset vuoret, karsaasti katsotte vuorta, jolla Jumala on mielistynyt asumaan? Totisesti, Herra asuu siellä iankaikkisesti.

68:18b.PSA.068.018 Jumalan sotavaunuja on kymmenet tuhannet, on tuhannen kertaa tuhannet; Herra on niiden keskellä, pyhyydessään niinkuin Siinai.

68:19b.PSA.068.019 Sinä astuit ylös korkeuteen, otit vankeja saaliiksesi, sait ihmisiä lahjaksesi: niskoittelijatkin joutuvat asumaan Herran Jumalan tykönä.

68:20b.PSA.068.020 Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela.

68:21b.PSA.068.021 Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.

68:22b.PSA.068.022 Mutta Jumala murskaa vihollistensa pään, niiden karvaisen päälaen, jotka synneissänsä vaeltavat.

68:23b.PSA.068.023 Herra sanoo: "Baasanista minä heidät palautan, palautan meren syvyyksistä,

68:24b.PSA.068.024 että sinä polkisit jalkasi vereen, että sinun koiriesi kieli saisi osansa vihollisista".

68:25b.PSA.068.025 Julkinähtävät ovat sinun juhlasaattosi, Jumala, minun Jumalani, kuninkaani juhlasaatot pyhäkössä.

68:26b.PSA.068.026 Laulajat käyvät edellä, kanteleensoittajat jäljessä, keskellä nuoret naiset vaskirumpuja lyöden.

68:27b.PSA.068.027 Kiittäkää Jumalaa seurakunnan kokouksissa, kiittäkää Herraa te, jotka olette Israelin lähteestä.

68:28b.PSA.068.028 Tuolla on Benjamin, nuorin, heitä johtaen, Juudan ruhtinaat joukkoinensa, Sebulonin ruhtinaat, Naftalin ruhtinaat.

68:29b.PSA.068.029 Sinun Jumalasi on säätänyt sinulle vallan. Vahvista, Jumala, minkä olet hyväksemme tehnyt.

68:30b.PSA.068.030 Sinun temppelisi tähden, joka kohoaa Jerusalemissa, kuninkaat tuovat sinulle lahjoja.

68:31b.PSA.068.031 Käske ankarasti ruovikon petoa, härkien laumaa ynnä vasikoita, kansoja, lankeamaan maahan hopeaharkkoinensa. Hän hajottaa kansat, jotka sotia rakastavat.

68:32b.PSA.068.032 Mahtavat saapuvat Egyptistä, Etiopia kiiruhtaa ojentamaan käsiänsä Jumalan puoleen.

68:33b.PSA.068.033 Te maan valtakunnat, laulakaa Jumalalle, veisatkaa Herran kiitosta, - Sela -

68:34b.PSA.068.034 hänen, joka kiitää ikuisten taivasten taivaissa! Katso, hän antaa äänellänsä väkevän jylinän.

68:35b.PSA.068.035 takaa väkevyys Jumalalle! Hänen herrautensa on Israelin yllä ja hänen voimansa pilvien tasalla. [68:36] Peljättävä on Jumala, joka ilmestyy sinun pyhäköstäsi, Israelin Jumala. Hän antaa kansallensa voiman ja väkevyyden. Kiitetty olkoon Jumala.

69

69:1b.PSA.069.001 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi.

69:2b.PSA.069.002 Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.

69:3b.PSA.069.003 Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.

69:4b.PSA.069.004 Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.

69:5b.PSA.069.005 Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.

69:6b.PSA.069.006 Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.

69:7b.PSA.069.007 Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.

69:8b.PSA.069.008 Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.

69:9b.PSA.069.009 Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.

69:10b.PSA.069.010 Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.

69:11b.PSA.069.011 Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.

69:12b.PSA.069.012 Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.

69:13b.PSA.069.013 Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.

69:14b.PSA.069.014 Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.

69:15b.PSA.069.015 Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.

69:16b.PSA.069.016 Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.

69:17b.PSA.069.017 Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.

69:18b.PSA.069.018 Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.

69:19b.PSA.069.019 Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.

69:20b.PSA.069.020 Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.

69:21b.PSA.069.021 Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.

69:22b.PSA.069.022 Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.

69:23b.PSA.069.023 Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.

69:24b.PSA.069.024 Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.

69:25b.PSA.069.025 Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.

69:26b.PSA.069.026 Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.

69:27b.PSA.069.027 Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.

69:28b.PSA.069.028 Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.

69:29b.PSA.069.029 Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.

69:30b.PSA.069.030 Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,

69:31b.PSA.069.031 niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.

69:32b.PSA.069.032 Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.

69:33b.PSA.069.033 Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.

69:34b.PSA.069.034 Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.

69:35b.PSA.069.035 Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.

69:36b.PSA.069.036 llä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne. [69:37] Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.

70

70:1b.PSA.070.001 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa.

70:2b.PSA.070.002 Jumala, riennä minua pelastamaan, riennä minun avukseni, Herra.

70:3b.PSA.070.003 Joutukoot häpeään ja punastukoot ne, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt ja saakoot häpeän ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta.

70:4b.PSA.070.004 Kääntykööt takaisin häpeissänsä ne, jotka sanovat: "Kas niin, kas niin!"

70:5b.PSA.070.005 oitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; joille sinun apusi on rakas, ne sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Jumala!" [70:6] Mutta minä olen kurja ja köyhä; Jumala, riennä minun tyköni. Sinä olet minun apuni ja vapauttajani; Herra, älä viivy.

71

71:1b.PSA.071.001 Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun joutua häpeään iankaikkisesti.

71:2b.PSA.071.002 Pelasta minut, vapahda minut vanhurskaudessasi, kallista korvasi minun puoleeni ja auta minua.

71:3b.PSA.071.003 Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.

71:4b.PSA.071.004 Jumalani, vapauta minut jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kourista.

71:5b.PSA.071.005 Sillä sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani hamasta nuoruudestani.

71:6b.PSA.071.006 Sinä olet minun tukeni syntymästäni saakka, sinä päästit minut äitini kohdusta; sinua minä alati ylistän.

71:7b.PSA.071.007 Monelle minä olen kuin kummitus, mutta sinä olet minun vahva suojani.

71:8b.PSA.071.008 Minun suuni on täynnä sinun kiitostasi, täynnä sinun ylistystäsi kaiken päivää.

71:9b.PSA.071.009 Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni, älä hylkää minua, kun voimani loppuu.

71:10b.PSA.071.010 Sillä minun viholliseni puhuvat minusta; ne, jotka väijyvät minun henkeäni, neuvottelevat keskenänsä:

71:11b.PSA.071.011 "Jumala on hänet hyljännyt; ajakaa häntä takaa ja ottakaa kiinni, sillä auttajaa ei ole".

71:12b.PSA.071.012 Jumala, älä ole minusta kaukana, Jumalani, riennä minun avukseni.

71:13b.PSA.071.013 Joutukoot häpeään ja hukkukoot ne, jotka vainoavat minun sieluani; peittäköön häpeä ja pilkka ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.

71:14b.PSA.071.014 Mutta minä odotan alati, ja yhäti minä sinua kiitän.

71:15b.PSA.071.015 Minun suuni on julistava sinun vanhurskauttasi, sinun pelastustekojasi kaiken päivää, sillä niiden määrää en minä tunne.

71:16b.PSA.071.016 Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki, minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan.

71:17b.PSA.071.017 Jumala, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruudestani, ja yhä vielä minä sinun ihmeitäsi julistan.

71:18b.PSA.071.018 Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville.

71:19b.PSA.071.019 Jumala, sinun vanhurskautesi ulottuu hamaan korkeuksiin, sinun, joka teet niin suuria. Jumala, kuka on sinun vertaisesi?

71:20b.PSA.071.020 Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin.

71:21b.PSA.071.021 Anna minun arvoni kasvaa ja lohduta minua jälleen.

71:22b.PSA.071.022 Niin minä myös ylistän harpulla sinua, sinun uskollisuuttasi, minun Jumalani, soitan kanteleella kiitosta sinulle, sinä Israelin Pyhä.

71:23b.PSA.071.023 Minun huuleni riemuitsevat, kun minä sinulle soitan, ja myös minun sieluni, jonka sinä olet lunastanut.

71:24b.PSA.071.024 Minun kieleni julistaa sinun vanhurskauttasi kaiken päivää, sillä häpeään ja pilkkaan ovat joutuneet ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.

72

72:1b.PSA.072.001 Salomon virsi. Jumala, anna kuninkaan tuomita, niinkuin sinä tuomitset, anna vanhurskautesi kuninkaan pojalle.

72:2b.PSA.072.002 Tuomitkoon hän sinun kansaasi vanhurskaasti ja sinun kurjiasi oikeuden mukaan.

72:3b.PSA.072.003 Vuoret kantakoot rauhaa kansalle, niin myös kukkulat, vanhurskauden voimasta.

72:4b.PSA.072.004 Auttakoon hän kansan kurjat oikeuteen, pelastakoon köyhäin lapset ja musertakoon sortajan.

72:5b.PSA.072.005 Niin he pelkäävät sinua, niin kauan kuin aurinko paistaa ja kuu kumottaa, polvesta polveen.

72:6b.PSA.072.006 Hän olkoon niinkuin sade, joka nurmikolle vuotaa, niinkuin sadekuuro, joka kostuttaa maan.

72:7b.PSA.072.007 Hänen päivinänsä vanhurskas kukoistaa, ja rauha on oleva runsas siihen saakka, kunnes kuuta ei enää ole.

72:8b.PSA.072.008 Hallitkoon hän merestä mereen ja Eufrat-virrasta maan ääriin saakka.

72:9b.PSA.072.009 Hänen edessänsä erämaan asujat polvistuvat, ja hänen vihollisensa nuolevat tomua.

72:10b.PSA.072.010 Tarsiin ja saarten kuninkaat tuovat lahjoja, Saban ja Seban kuninkaat veroa maksavat.

72:11b.PSA.072.011 Häntä kumartavat kaikki kuninkaat, kaikki kansakunnat palvelevat häntä.

72:12b.PSA.072.012 Sillä hän pelastaa köyhän, joka apua huutaa, kurjan ja sen, jolla ei auttajaa ole.

72:13b.PSA.072.013 Hän armahtaa vaivaista ja köyhää ja pelastaa köyhäin sielun.

72:14b.PSA.072.014 Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis.

72:15b.PSA.072.015 Hän eläköön, ja hänelle tuotakoon Saban kultaa; hänen puolestansa rukoiltakoon alati, ja siunattakoon häntä lakkaamatta.

72:16b.PSA.072.016 Maa kasvakoon runsaasti viljaa, vuorten huippuja myöten, sen hedelmä huojukoon niinkuin Libanon; ja kansaa nouskoon kaupungeista niinkuin kasveja maasta.

72:17b.PSA.072.017 Pysyköön hänen nimensä iankaikkisesti, ja versokoon hänen nimensä, niin kauan kuin aurinko paistaa. Hänessä he itseänsä siunatkoot, ja kaikki kansakunnat ylistäkööt häntä onnelliseksi.

72:18b.PSA.072.018 Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, ainoa, joka ihmeitä tekee.

72:19b.PSA.072.019 Kiitetty olkoon hänen kunniansa nimi iankaikkisesti, ja kaikki maa olkoon täynnä hänen kunniaansa. Amen, amen.

72:20b.PSA.072.020 Daavidin, Iisain pojan, rukoukset päättyvät.

73

73:1b.PSA.073.001 Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.

73:2b.PSA.073.002 Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.

73:3b.PSA.073.003 Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.

73:4b.PSA.073.004 Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.

73:5b.PSA.073.005 Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

73:6b.PSA.073.006 Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.

73:7b.PSA.073.007 Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.

73:8b.PSA.073.008 He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.

73:9b.PSA.073.009 Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.

73:10b.PSA.073.010 Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.

73:11b.PSA.073.011 Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"

73:12b.PSA.073.012 Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.

73:13b.PSA.073.013 Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:

73:14b.PSA.073.014 minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.

73:15b.PSA.073.015 Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.

73:16b.PSA.073.016 Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,

73:17b.PSA.073.017 kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.

73:18b.PSA.073.018 Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.

73:19b.PSA.073.019 Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.

73:20b.PSA.073.020 Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.

73:21b.PSA.073.021 Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,

73:22b.PSA.073.022 silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.

73:23b.PSA.073.023 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.

73:24b.PSA.073.024 Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.

73:25b.PSA.073.025 Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.

73:26b.PSA.073.026 Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.

73:27b.PSA.073.027 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.

73:28b.PSA.073.028 Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.

74

74:1b.PSA.074.001 Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?

74:2b.PSA.074.002 Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.

74:3b.PSA.074.003 Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.

74:4b.PSA.074.004 Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.

74:5b.PSA.074.005 Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.

74:6b.PSA.074.006 Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki.

74:7b.PSA.074.007 He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen.

74:8b.PSA.074.008 He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.

74:9b.PSA.074.009 Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan -.

74:10b.PSA.074.010 Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?

74:11b.PSA.074.011 Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.

74:12b.PSA.074.012 Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.

74:13b.PSA.074.013 Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.

74:14b.PSA.074.014 Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.

74:15b.PSA.074.015 Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.

74:16b.PSA.074.016 Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.

74:17b.PSA.074.017 Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.

74:18b.PSA.074.018 Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.

74:19b.PSA.074.019 Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää.

74:20b.PSA.074.020 Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.

74:21b.PSA.074.021 Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.

74:22b.PSA.074.022 Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.

74:23b.PSA.074.023 Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.

75

75:1b.PSA.075.001 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; virsi; Aasafin laulu.

75:2b.PSA.075.002 Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua; lähellä on sinun nimesi, sinun ihmeitäsi kerrotaan.

75:3b.PSA.075.003 "Vaikka minä valitsenkin ajan, minä tuomitsen oikein.

75:4b.PSA.075.004 Vaikka maa kaikkine asukkaineen menehtyy pelkoon, pidän minä pystyssä sen patsaat." Sela.

75:5b.PSA.075.005 "Ylvästelijöille minä sanon: älkää ylvästelkö, ja jumalattomille: älkää sarvea nostako.

75:6b.PSA.075.006 Älkää nostako sarveanne korkealle, älkää puhuko niskoitellen, julkeasti."

75:7b.PSA.075.007 Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta,

75:8b.PSA.075.008 vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen ylentää.

75:9b.PSA.075.009 Sillä Herran kädessä on malja, joka vaahtoaa täynnänsä höystettyä viiniä, ja siitä hän kaataa; kaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda, särpiä pohjasakkaa myöten.

75:10b.PSA.075.010 tta minä julistan iäti, veisaan kiitosta Jaakobin Jumalalle. [75:11] Ja kaikki jumalattomien sarvet minä katkaisen; korkealle kohoavat vanhurskaan sarvet.

76

76:1b.PSA.076.001 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; virsi; Aasafin laulu.

76:2b.PSA.076.002 Jumala on tunnettu Juudassa, hänen nimensä on suuri Israelissa;

76:3b.PSA.076.003 Saalemissa on hänen majansa ja hänen asumuksensa Siionissa.

76:4b.PSA.076.004 Siellä hän mursi jousen salamat, kilven ja miekan ja sodan. Sela.

76:5b.PSA.076.005 Kirkkaudessa, valtasuuruudessa sinä tulit voittosaaliin vuorilta.

76:6b.PSA.076.006 Urhoollisilta ryöstettiin aseet, he uupuivat uneen; kaikkien sankarien kädet herposivat.

76:7b.PSA.076.007 Sinun nuhtelustasi, Jaakobin Jumala, vaipuivat raskaaseen uneen vaunut ja hevoset.

76:8b.PSA.076.008 Sinä olet peljättävä, kuka kestää sinun edessäsi, kun sinä vihastut?

76:9b.PSA.076.009 Taivaasta sinä annoit tuomiosi kuulua; maa peljästyi ja vaikeni,

76:10b.PSA.076.010 kun Jumala nousi tuomiolle vapahtaakseen kaikki maan nöyrät. Sela.

76:11b.PSA.076.011 Sillä ihmisten viha tulee sinulle ylistykseksi: sinä vyöttäydyt vihan ylenpalttisuuteen.

76:12b.PSA.076.012 hkää lupauksia ja täyttäkää ne Herralle, Jumalallenne. Kaikki hänen ympärillään asuvaiset tuokoot lahjoja Peljättävälle, [76:13] joka nöyryyttää ruhtinaitten rohkeuden ja joka on peljättävä maan kuninkaille.

77

77:1b.PSA.077.001 Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi.

77:2b.PSA.077.002 Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.

77:3b.PSA.077.003 Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.

77:4b.PSA.077.004 Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. Sela.

77:5b.PSA.077.005 Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua.

77:6b.PSA.077.006 Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.

77:7b.PSA.077.007 Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii:

77:8b.PSA.077.008 Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota?

77:9b.PSA.077.009 Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen?

77:10b.PSA.077.010 Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? Sela.

77:11b.PSA.077.011 Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.

77:12b.PSA.077.012 Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.

77:13b.PSA.077.013 Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.

77:14b.PSA.077.014 Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala?

77:15b.PSA.077.015 Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.

77:16b.PSA.077.016 Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. Sela.

77:17b.PSA.077.017 Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.

77:18b.PSA.077.018 Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät.

77:19b.PSA.077.019 Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi.

77:20b.PSA.077.020 ren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet. [77:21] Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.

78

78:1b.PSA.078.001 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

78:2b.PSA.078.002 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

78:3b.PSA.078.003 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

78:4b.PSA.078.004 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

78:5b.PSA.078.005 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

78:6b.PSA.078.006 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

78:7b.PSA.078.007 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

78:8b.PSA.078.008 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

78:9b.PSA.078.009 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

78:10b.PSA.078.010 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

78:11b.PSA.078.011 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

78:12b.PSA.078.012 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

78:13b.PSA.078.013 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.

78:14b.PSA.078.014 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.

78:15b.PSA.078.015 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

78:16b.PSA.078.016 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.

78:17b.PSA.078.017 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

78:18b.PSA.078.018 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

78:19b.PSA.078.019 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

78:20b.PSA.078.020 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"

78:21b.PSA.078.021 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,

78:22b.PSA.078.022 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

78:23b.PSA.078.023 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;

78:24b.PSA.078.024 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.

78:25b.PSA.078.025 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

78:26b.PSA.078.026 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

78:27b.PSA.078.027 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

78:28b.PSA.078.028 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.

78:29b.PSA.078.029 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

78:30b.PSA.078.030 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

78:31b.PSA.078.031 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

78:32b.PSA.078.032 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

78:33b.PSA.078.033 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

78:34b.PSA.078.034 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

78:35b.PSA.078.035 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

78:36b.PSA.078.036 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

78:37b.PSA.078.037 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

78:38b.PSA.078.038 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

78:39b.PSA.078.039 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

78:40b.PSA.078.040 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

78:41b.PSA.078.041 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.

78:42b.PSA.078.042 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

78:43b.PSA.078.043 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,

78:44b.PSA.078.044 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

78:45b.PSA.078.045 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

78:46b.PSA.078.046 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

78:47b.PSA.078.047 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

78:48b.PSA.078.048 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

78:49b.PSA.078.049 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

78:50b.PSA.078.050 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

78:51b.PSA.078.051 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

78:52b.PSA.078.052 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

78:53b.PSA.078.053 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.

78:54b.PSA.078.054 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

78:55b.PSA.078.055 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

78:56b.PSA.078.056 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

78:57b.PSA.078.057 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

78:58b.PSA.078.058 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

78:59b.PSA.078.059 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.

78:60b.PSA.078.060 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

78:61b.PSA.078.061 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.

78:62b.PSA.078.062 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.

78:63b.PSA.078.063 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

78:64b.PSA.078.064 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

78:65b.PSA.078.065 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.

78:66b.PSA.078.066 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.

78:67b.PSA.078.067 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

78:68b.PSA.078.068 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

78:69b.PSA.078.069 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

78:70b.PSA.078.070 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.

78:71b.PSA.078.071 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.

78:72b.PSA.078.072 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.

79

79:1b.PSA.079.001 Aasafin virsi. Jumala, pakanat ovat tunkeutuneet sinun perintöosaasi, he ovat saastuttaneet sinun pyhän temppelisi, ovat tehneet Jerusalemista kiviraunion.

79:2b.PSA.079.002 He antoivat sinun palvelijaisi ruumiit taivaan linnuille ruuaksi, maan pedoille sinun hurskaittesi lihan.

79:3b.PSA.079.003 He vuodattivat heidän vertansa kuin vettä ympäri Jerusalemia, eikä heitä kukaan haudannut.

79:4b.PSA.079.004 Me olemme joutuneet naapuriemme häväistäviksi, niiden pilkattaviksi ja ivattaviksi, jotka ympärillämme asuvat.

79:5b.PSA.079.005 Kuinka kauan sinä, Herra, olet yhäti vihoissasi, kuinka kauan sinun kiivautesi tulena palaa?

79:6b.PSA.079.006 Vuodata vihasi pakanain ylitse, jotka eivät sinua tunne, ja valtakuntien ylitse, jotka eivät sinun nimeäsi avukseen huuda.

79:7b.PSA.079.007 Sillä he ovat syöneet Jaakobin ja tehneet hänen asuinsijansa autioksi.

79:8b.PSA.079.008 Älä lue meidän syyksemme isiemme rikoksia, anna armosi pian kohdata meitä, sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet.

79:9b.PSA.079.009 Auta meitä sinä, pelastuksemme Jumala, nimesi kunnian tähden, pelasta meidät ja anna meidän syntimme anteeksi nimesi tähden.

79:10b.PSA.079.010 Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" Tulkoon tunnetuksi pakanain seassa, meidän silmäimme nähden, sinun palvelijaisi vuodatetun veren kosto.

79:11b.PSA.079.011 Tulkoon vankien huokaus sinun kasvojesi eteen; suuren käsivartesi voimalla pidä elossa kuoleman lapset.

79:12b.PSA.079.012 Ja maksa naapureillemme, heidän helmaansa, seitsenkertaisesti se herjaus, jolla he ovat herjanneet sinua, Herra.

79:13b.PSA.079.013 Mutta me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua iankaikkisesti, julistamme sinun kiitostasi polvesta polveen.

80

80:1b.PSA.080.001 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Aasafin todistus; virsi.

80:2b.PSA.080.002 Kuuntele, Israelin paimen. Sinä, joka johdat Joosefia niinkuin lammaslaumaa, sinä, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, ilmesty kirkkaudessasi.

80:3b.PSA.080.003 Efraimin, Benjaminin ja Manassen edessä herätä voimasi, tule meidän avuksemme.

80:4b.PSA.080.004 Jumala, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.

80:5b.PSA.080.005 Herra, Jumala Sebaot, kuinka kauan sinä annat vihasi suitsuta, kun sinun kansasi rukoilee?

80:6b.PSA.080.006 Sinä olet syöttänyt heille kyynelten leipää, olet juottanut heille maljoittain kyyneleitä;

80:7b.PSA.080.007 olet pannut meidät riidaksi naapureillemme, meidän vihollisemme pilkkaavat meitä.

80:8b.PSA.080.008 Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.

80:9b.PSA.080.009 Sinä siirsit viinipuun Egyptistä, sinä karkoitit pakanat ja istutit sen.

80:10b.PSA.080.010 Sinä raivasit sille sijan, ja se juurtui ja täytti maan.

80:11b.PSA.080.011 Se peitti vuoret varjollansa ja oksillansa Jumalan setrit.

80:12b.PSA.080.012 Se levitti köynnöksensä mereen asti ja vesansa Eufrat-virtaan saakka.

80:13b.PSA.080.013 Miksi sinä särjit aidan sen ympäriltä, niin että kaikki tienkulkijat sitä repivät?

80:14b.PSA.080.014 Metsäkarju sitä jyrsii, ja kedon eläimet sitä syövät.

80:15b.PSA.080.015 Jumala Sebaot, käänny takaisin, katso alas taivaasta ja näe; ota hoitaaksesi tämä viinipuu

80:16b.PSA.080.016 ja suojaa se, minkä sinun oikea kätesi istutti, tämä taimi, jonka kasvatit suureksi itseäsi varten.

80:17b.PSA.080.017 Se on tulen polttama, se on karsittu. He hukkuvat sinun kasvojesi uhkauksesta.

80:18b.PSA.080.018 Kätesi suojelkoon sinun oikean kätesi miestä, ihmislasta, jonka kasvatit suureksi itseäsi varten.

80:19b.PSA.080.019 lloin me emme sinusta luovu. Suo meidän elää, niin me huudamme sinun nimeäsi avuksemme. [80:20] Herra, Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.

81

81:1b.PSA.081.001 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi.

81:2b.PSA.081.002 Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.

81:3b.PSA.081.003 Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.

81:4b.PSA.081.004 Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.

81:5b.PSA.081.005 Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.

81:6b.PSA.081.006 Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:

81:7b.PSA.081.007 "Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.

81:8b.PSA.081.008 Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." Sela.

81:9b.PSA.081.009 "Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!

81:10b.PSA.081.010 Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.

81:11b.PSA.081.011 Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.

81:12b.PSA.081.012 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.

81:13b.PSA.081.013 Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.

81:14b.PSA.081.014 Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,

81:15b.PSA.081.015 niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.

81:16b.PSA.081.016 , jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti. [81:17] Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."

82

82:1b.PSA.082.001 Aasafin virsi. Jumala seisoo jumalien kokouksessa, hän on tuomari jumalien keskellä:

82:2b.PSA.082.002 "Kuinka kauan te tuomitsette väärin ja pidätte jumalattomain puolta?" Sela.

82:3b.PSA.082.003 "Auttakaa oikeuteensa vaivainen ja orpo, antakaa kurjalle ja puutteenalaiselle oikeus.

82:4b.PSA.082.004 Vapauttakaa vaivainen ja köyhä, pelastakaa hänet jumalattomain käsistä.

82:5b.PSA.082.005 Ei ole heillä älyä, ei ymmärrystä, he vaeltavat pimeydessä: kaikki maan perustukset horjuvat.

82:6b.PSA.082.006 Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia;

82:7b.PSA.082.007 kuitenkin te kuolette, niinkuin ihmiset kuolevat, ja kaadutte niinkuin kuka ruhtinas tahansa."

82:8b.PSA.082.008 Nouse, Jumala, tuomitse maa, sillä sinä perit kaikki pakanakansat.

83

83:1b.PSA.083.001 Laulu, Aasafin virsi.

83:2b.PSA.083.002 Jumala, älä ole niin ääneti, älä ole vaiti, älä ole, Jumala, niin hiljaa.

83:3b.PSA.083.003 Sillä, katso, sinun vihollisesi pauhaavat, ja sinun vihaajasi nostavat päätänsä.

83:4b.PSA.083.004 Heillä on kavalat hankkeet sinun kansaasi vastaan, ja he pitävät neuvoa sinun suojattejasi vastaan.

83:5b.PSA.083.005 He sanovat: "Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta".

83:6b.PSA.083.006 Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti, he tekevät liiton sinua vastaan:

83:7b.PSA.083.007 Edomin teltat ja ismaelilaiset, Mooab ja hagrilaiset,

83:8b.PSA.083.008 Gebal, Ammon ja Amalek, Filistea ynnä Tyyron asukkaat.

83:9b.PSA.083.009 Myös Assur on liittynyt heihin, nämä ovat käsivartena Lootin lapsilla. Sela.

83:10b.PSA.083.010 Tee heille, niinkuin teit Midianille, niinkuin Siiseralle, niinkuin Jaabinille Kiison-joen rannalla.

83:11b.PSA.083.011 Heidät tuhottiin Eendorissa, he joutuivat lannaksi maahan.

83:12b.PSA.083.012 Anna heidän ylhäisillensä käydä, niinkuin kävi Oorebille ja Seebille, ja kaikille heidän ruhtinaillensa niinkuin Seballe ja Salmunnalle,

83:13b.PSA.083.013 koska he sanovat: "Anastakaamme itsellemme Jumalan asunnot".

83:14b.PSA.083.014 Jumalani, tee heidät lentäviksi lehdiksi, kuiviksi korsiksi tuulen viedä.

83:15b.PSA.083.015 Niinkuin kulovalkea metsää polttaa, niinkuin liekit kärventävät vuoria,

83:16b.PSA.083.016 niin aja sinä heitä rajuilmallasi ja kauhistuta heitä tuulispäälläsi.

83:17b.PSA.083.017 Täytä heidän kasvonsa häpeällä, että he etsisivät sinun nimeäsi, Herra.

83:18b.PSA.083.018 utukoot häpeään ja kauhistukoot ikuisesti, tulkoot häpeään ja hukkukoot. [83:19] Ja tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra, että sinä olet Korkein kaikessa maassa.

84

84:1b.PSA.084.001 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; koorahilaisten virsi.

84:2b.PSA.084.002 Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot!

84:3b.PSA.084.003 Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti.

84:4b.PSA.084.004 Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.

84:5b.PSA.084.005 Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. Sela.

84:6b.PSA.084.006 Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat!

84:7b.PSA.084.007 Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla.

84:8b.PSA.084.008 He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa.

84:9b.PSA.084.009 Herra, Jumala Sebaot, kuule minun rukoukseni, ota se korviisi, Jaakobin Jumala. Sela.

84:10b.PSA.084.010 Jumala, meidän kilpemme, käännä katseesi, katso voideltusi kasvoja.

84:11b.PSA.084.011 Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa.

84:12b.PSA.084.012 llä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat. [84:13] Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!

85

85:1b.PSA.085.001 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi.

85:2b.PSA.085.002 Herra, ennen sinä olit suosiollinen maallesi, sinä käänsit Jaakobin kohtalon.

85:3b.PSA.085.003 Sinä annoit anteeksi kansasi pahat teot ja peitit kaikki heidän syntinsä. Sela.

85:4b.PSA.085.004 Sinä panit kaiken kiivastuksesi pois ja lauhduit vihasi hehkusta.

85:5b.PSA.085.005 Käänny taas meidän puoleemme, sinä pelastuksemme Jumala, älä ole enää tuimistunut meihin.

85:6b.PSA.085.006 Oletko ainiaaksi vihastunut meihin, pidätkö vihaa suvusta sukuun?

85:7b.PSA.085.007 Etkö virvoita meitä eloon jälleen, että sinun kansasi iloitsisi sinussa?

85:8b.PSA.085.008 Herra, suo meidän nähdä sinun armosi, anna apusi meille.

85:9b.PSA.085.009 Minä tahdon kuulla, mitä Jumala, Herra, puhuu: hän puhuu rauhaa kansallensa, hurskaillensa; älkööt he kääntykö jälleen tyhmyyteen.

85:10b.PSA.085.010 Totisesti, hänen apunsa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät, ja niin meidän maassamme kunnia asuu.

85:11b.PSA.085.011 Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa,

85:12b.PSA.085.012 uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta.

85:13b.PSA.085.013 rra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa. [85:14] Vanhurskaus käy hänen edellänsä ja seuraa hänen askeltensa jälkiä.

86

86:1b.PSA.086.001 Daavidin rukous. Kallista, Herra, korvasi minun puoleeni ja vastaa minulle, sillä minä olen kurja ja köyhä.

86:2b.PSA.086.002 Varjele minun sieluni, sillä minä olen hurskas; sinä, minun Jumalani, pelasta palvelijasi, joka sinuun turvaa.

86:3b.PSA.086.003 Ole minulle armollinen, Herra, sillä sinua minä huudan kaiken päivää.

86:4b.PSA.086.004 Ilahuta palvelijasi sielu, sillä sinun puoleesi, Herra, minä ylennän sieluni.

86:5b.PSA.086.005 Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat.

86:6b.PSA.086.006 Ota, Herra, korviisi minun rukoukseni, tarkkaa minun anomiseni ääntä.

86:7b.PSA.086.007 Hätäni päivänä minä sinua avukseni huudan, sillä sinä vastaat minulle.

86:8b.PSA.086.008 Ei ole sinun vertaistasi, Herra, jumalien joukossa, eikä ole vertaa sinun töillesi.

86:9b.PSA.086.009 Kaikki kansat, jotka sinä tehnyt olet, tulevat ja kumartuvat sinun edessäsi, Herra, ja kunnioittavat sinun nimeäsi.

86:10b.PSA.086.010 Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä ainoa olet Jumala.

86:11b.PSA.086.011 Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin.

86:12b.PSA.086.012 Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, minun Jumalani, ja kunnioitan sinun nimeäsi iankaikkisesti;

86:13b.PSA.086.013 sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan syvyydestä.

86:14b.PSA.086.014 Jumala, julkeat ovat nousseet minua vastaan, väkivaltaisten joukko etsii minun henkeäni; eivät he pidä sinua silmäinsä edessä.

86:15b.PSA.086.015 Mutta sinä, Herra, olet laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa.

86:16b.PSA.086.016 Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, anna voimasi palvelijallesi, auta palvelijattaresi poikaa.

86:17b.PSA.086.017 Tee merkki minulle, minun hyväkseni. Häpeäksensä minun vihaajani nähkööt, että sinä, Herra, minua autat ja lohdutat.

87

87:1b.PSA.087.001 Koorahilaisten virsi, laulu. Pyhille vuorille perustamaansa kaupunkia,

87:2b.PSA.087.002 Siionin portteja, Herra rakastaa enemmän kuin Jaakobin kaikkia muita asuinsijoja.

87:3b.PSA.087.003 On kunniakasta, mitä sinusta sanotaan, sinä Jumalan kaupunki: - Sela. -

87:4b.PSA.087.004 "Minä mainitsen tunnustajikseni Rahabin ja Baabelin; katso, Filisteasta, Tyyrosta ja Etiopiasta minä mainitsen: Sekin on syntynyt siellä."

87:5b.PSA.087.005 Mutta Siionista sanotaan: "Joka-ainoa on syntynyt siellä". Sitä Korkein itse vahvana pitää.

87:6b.PSA.087.006 Herra luettelee, kirjoittaessaan kirjaan kansat: "Tämäkin on syntynyt siellä". Sela.

87:7b.PSA.087.007 Veisaten, karkeloiden sanotaan: "Kaikki minun lähteeni ovat sinussa".

88

88:1b.PSA.088.001 Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi.

88:2b.PSA.088.002 Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.

88:3b.PSA.088.003 Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.

88:4b.PSA.088.004 Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa.

88:5b.PSA.088.005 Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.

88:6b.PSA.088.006 Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.

88:7b.PSA.088.007 Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.

88:8b.PSA.088.008 Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela.

88:9b.PSA.088.009 Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.

88:10b.PSA.088.010 Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.

88:11b.PSA.088.011 Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela.

88:12b.PSA.088.012 Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?

88:13b.PSA.088.013 Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?

88:14b.PSA.088.014 Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.

88:15b.PSA.088.015 Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?

88:16b.PSA.088.016 Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.

88:17b.PSA.088.017 Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.

88:18b.PSA.088.018 saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua. [88:19] Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.

89

89:1b.PSA.089.001 Esrahilaisen Eetanin mietevirsi.

89:2b.PSA.089.002 Minä laulan Herran armoteoista lakkaamatta, julistan suullani sinun uskollisuuttasi polvesta polveen.

89:3b.PSA.089.003 Minä sanon: ikiajoiksi on armo rakennettu, sinä olet perustanut uskollisuutesi taivaisiin. -

89:4b.PSA.089.004 "Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen palvelijalleni Daavidille vannonut:

89:5b.PSA.089.005 `Minä vahvistan sinun jälkeläisesi ikiajoiksi ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen`". Sela.

89:6b.PSA.089.006 Ja taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi, Herra, ja pyhäin seurakunta sinun uskollisuuttasi.

89:7b.PSA.089.007 Sillä kuka pilvissä on Herran vertainen, kuka Jumalan poikain joukossa on niinkuin Herra?

89:8b.PSA.089.008 Hän on Jumala, ylen hirmuinen pyhien kokouksessa, peljättävämpi kaikkia, jotka hänen ympärillänsä ovat.

89:9b.PSA.089.009 Herra, Jumala Sebaot, kuka on voimassa sinun vertaisesi, Herra? Ja sinun uskollisuutesi ympäröitsee sinua.

89:10b.PSA.089.010 Sinä hallitset meren raivon; kun sen aallot kohoavat, sinä ne asetat.

89:11b.PSA.089.011 Sinä ruhjoit Rahabin kuin sodassa kaatuneen; väkevällä käsivarrellasi sinä ajoit vihollisesi hajalle.

89:12b.PSA.089.012 Sinun ovat taivaat, sinun on myös maa; maanpiirin täysinensä sinä olet perustanut.

89:13b.PSA.089.013 Sinä loit pohjoisen ja etelän; sinun nimestäsi riemuitsevat Taabor ja Hermon.

89:14b.PSA.089.014 Sinulla on käsivarsi voimaa täynnä, väkevä on sinun kätesi, korotettu sinun oikea kätesi.

89:15b.PSA.089.015 Vanhurskaus ja oikeus on sinun valtaistuimesi perustus, armo ja totuus käy sinun kasvojesi edellä.

89:16b.PSA.089.016 Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra!

89:17b.PSA.089.017 He riemuitsevat sinun nimestäsi kaikkina päivinänsä, ja sinun vanhurskautesi voimasta heidät korotetaan.

89:18b.PSA.089.018 Sillä sinä olet heidän väkevyytensä, heidän kaunistuksensa, ja sinä armossasi kohotat meidän sarvemme.

89:19b.PSA.089.019 Sillä meidän kilpemme on Herran huomassa, meidän kuninkaamme on Israelin Pyhän huomassa.

89:20b.PSA.089.020 Silloin sinä näyssä puhuit hurskaillesi ja sanoit: "Minä olen pannut avun sankarin käteen, olen kansan keskeltä korottanut valittuni:

89:21b.PSA.089.021 minä olen löytänyt Daavidin, palvelijani, olen voidellut hänet pyhällä öljylläni.

89:22b.PSA.089.022 Minun käteni on lujasti tukeva häntä, minun käsivarteni on häntä vahvistava.

89:23b.PSA.089.023 Ei vihollinen yllätä häntä, eikä vääryyden mies häntä sorra;

89:24b.PSA.089.024 vaan minä hävitän hänen ahdistajansa hänen edestänsä ja lyön hänen vihamiehensä maahan.

89:25b.PSA.089.025 Minun uskollisuuteni ja armoni on hänen kanssansa, ja minun nimessäni kohoaa hänen sarvensa.

89:26b.PSA.089.026 Minä asetan hänen kätensä vallitsemaan merta ja virtoja hänen oikean kätensä.

89:27b.PSA.089.027 Hän kutsuu minua: `Sinä olet minun isäni, sinä minun Jumalani ja pelastukseni kallio`.

89:28b.PSA.089.028 Ja minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi.

89:29b.PSA.089.029 Minä säilytän armoni hänelle iankaikkisesti, ja minun liittoni hänen kanssaan on luja.

89:30b.PSA.089.030 Minä annan hänen jälkeläistensä säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät.

89:31b.PSA.089.031 Jos hänen poikansa hylkäävät minun lakini eivätkä vaella minun oikeuksieni mukaan,

89:32b.PSA.089.032 jos he minun säädökseni rikkovat eivätkä noudata minun käskyjäni,

89:33b.PSA.089.033 niin minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa ja heidän pahat tekonsa vitsauksilla;

89:34b.PSA.089.034 mutta armoani en minä ota häneltä pois enkä vilpistele uskollisuudestani.

89:35b.PSA.089.035 En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt.

89:36b.PSA.089.036 Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, ja totisesti, minä en Daavidille valhettele:

89:37b.PSA.089.037 `Hänen jälkeläisensä pysyvät iankaikkisesti, ja hänen valtaistuimensa on minun edessäni niinkuin aurinko,

89:38b.PSA.089.038 se pysyy lujana iankaikkisesti niinkuin kuu. Ja todistaja pilvissä on uskollinen`." Sela.

89:39b.PSA.089.039 Ja kuitenkin sinä hylkäsit voideltusi ja pidit häntä halpana ja olet vihastunut häneen.

89:40b.PSA.089.040 Sinä olet purkanut palvelijasi liiton, olet häväissyt hänen kruununsa, olet heittänyt sen maahan.

89:41b.PSA.089.041 Sinä olet särkenyt kaikki hänen muurinsa, olet pannut raunioiksi hänen linnoituksensa.

89:42b.PSA.089.042 Kaikki tien kulkijat ovat häntä ryöstäneet, hän on joutunut naapuriensa häväistäväksi.

89:43b.PSA.089.043 Sinä olet korottanut hänen vihollistensa oikean käden, olet tuottanut ilon kaikille hänen vihamiehillensä.

89:44b.PSA.089.044 Sinä olet kääntänyt takaisin hänen miekkansa terän etkä ole sodassa pitänyt häntä pystyssä.

89:45b.PSA.089.045 Sinä olet tehnyt hänen loistostansa lopun ja olet syössyt maahan hänen valtaistuimensa.

89:46b.PSA.089.046 Sinä olet lyhentänyt hänen nuoruutensa päivät, olet hänet häpeällä peittänyt. Sela.

89:47b.PSA.089.047 Kuinka kauan sinä, Herra, itsesi yhäti kätket? Kuinka kauan sinun vihasi tulena palaa?

89:48b.PSA.089.048 Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on, kuinka katoavaisiksi sinä olet luonut kaikki ihmislapset.

89:49b.PSA.089.049 Kuka on se mies, joka jää eloon eikä kuoloa näe, joka pelastaa sielunsa tuonelan kädestä? Sela.

89:50b.PSA.089.050 Herra, missä ovat sinun entiset armotekosi, jotka sinä uskollisuudessasi vannoit Daavidille?

89:51b.PSA.089.051 Ajattele, Herra, palvelijaisi häpäisyä ja mitä minun kaikilta noilta monilta kansoilta täytyy povessani kestää,

89:52b.PSA.089.052 n, Herra, sinun vihollisesi herjaavat, herjaavat sinun voideltusi askeleita. [89:53] Kiitetty olkoon Herra iankaikkisesti. Amen, amen.

90

90:1b.PSA.090.001 Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.

90:2b.PSA.090.002 Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.

90:3b.PSA.090.003 Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: "Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset".

90:4b.PSA.090.004 Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.

90:5b.PSA.090.005 Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:

90:6b.PSA.090.006 aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.

90:7b.PSA.090.007 Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois.

90:8b.PSA.090.008 Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen.

90:9b.PSA.090.009 Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.

90:10b.PSA.090.010 Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.

90:11b.PSA.090.011 Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi?

90:12b.PSA.090.012 Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.

90:13b.PSA.090.013 Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.

90:14b.PSA.090.014 Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.

90:15b.PSA.090.015 Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet.

90:16b.PSA.090.016 Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi.

90:17b.PSA.090.017 Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.

91

91:1b.PSA.091.001 Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,

91:2b.PSA.091.002 se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan".

91:3b.PSA.091.003 Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta.

91:4b.PSA.091.004 Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.

91:5b.PSA.091.005 Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta,

91:6b.PSA.091.006 et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee.

91:7b.PSA.091.007 Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.

91:8b.PSA.091.008 Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. -

91:9b.PSA.091.009 Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani". - Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.

91:10b.PSA.091.010 Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.

91:11b.PSA.091.011 Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.

91:12b.PSA.091.012 He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.

91:13b.PSA.091.013 Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. -

91:14b.PSA.091.014 "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.

91:15b.PSA.091.015 Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.

91:16b.PSA.091.016 Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."

92

92:1b.PSA.092.001 Virsi, sapatinpäivä-laulu.

92:2b.PSA.092.002 Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimellesi, sinä Korkein,

92:3b.PSA.092.003 aamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuuttasi

92:4b.PSA.092.004 kymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla, kannelta soittaen.

92:5b.PSA.092.005 Sillä sinä ilahutat minua, Herra, töilläsi; minä riemuitsen sinun kättesi teoista.

92:6b.PSA.092.006 Kuinka suuret ovat sinun tekosi, Herra! Sinun ajatuksesi ovat ylen syvät.

92:7b.PSA.092.007 Järjetön mies ei tätä ymmärrä, eikä sitä älyä tomppeli.

92:8b.PSA.092.008 Kun jumalattomat rehottavat niinkuin ruoho ja väärintekijät kaikki kukoistavat, on se heidän ikuiseksi häviöksensä.

92:9b.PSA.092.009 Mutta sinä, Herra, olet korkea iankaikkisesti.

92:10b.PSA.092.010 Sillä katso, sinun vihollisesi, Herra, katso, sinun vihollisesi hukkuvat, kaikki väärintekijät joutuvat hajallensa.

92:11b.PSA.092.011 Mutta minun sarveni sinä kohotat kuin villihärän sarvet; minut voidellaan tuoreella öljyllä.

92:12b.PSA.092.012 Ja iloiten minun silmäni katsovat vainoojiani, minun korvani kuulevat noista pahoista, jotka ovat nousseet minua vastaan.

92:13b.PSA.092.013 Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri.

92:14b.PSA.092.014 He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa.

92:15b.PSA.092.015 elä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat [92:16] ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole.

93

93:1b.PSA.093.001 Herra on kuningas. Hän on pukenut itsensä korkeudella. Herra on pukeutunut, vyöttäytynyt voimaan. Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju.

93:2b.PSA.093.002 Sinun valtaistuimesi on vahva aikojen alusta, hamasta iankaikkisuudesta olet sinä.

93:3b.PSA.093.003 Vesivirrat nostavat, Herra, vesivirrat nostavat pauhinansa, niin, vesivirrat nostavat kuohunsa.

93:4b.PSA.093.004 Mutta yli suurten, voimallisten vetten pauhinan, yli meren kuohujen on Herra korkeudessa voimallinen.

93:5b.PSA.093.005 Sinun todistuksesi ovat aivan vahvat, pyhyys on sinun huoneellesi arvollinen, Herra, hamaan aikojen loppuun.

94

94:1b.PSA.094.001 Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.

94:2b.PSA.094.002 Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.

94:3b.PSA.094.003 Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?

94:4b.PSA.094.004 Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.

94:5b.PSA.094.005 Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.

94:6b.PSA.094.006 He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.

94:7b.PSA.094.007 Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".

94:8b.PSA.094.008 Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit - milloin te tulette järkiinne?

94:9b.PSA.094.009 Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?

94:10b.PSA.094.010 Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?

94:11b.PSA.094.011 Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.

94:12b.PSA.094.012 Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,

94:13b.PSA.094.013 antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!

94:14b.PSA.094.014 Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,

94:15b.PSA.094.015 vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.

94:16b.PSA.094.016 Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?

94:17b.PSA.094.017 Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.

94:18b.PSA.094.018 Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.

94:19b.PSA.094.019 Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.

94:20b.PSA.094.020 Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,

94:21b.PSA.094.021 ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?

94:22b.PSA.094.022 Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.

94:23b.PSA.094.023 Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.

95

95:1b.PSA.095.001 Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.

95:2b.PSA.095.002 Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.

95:3b.PSA.095.003 Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.

95:4b.PSA.095.004 Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.

95:5b.PSA.095.005 Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.

95:6b.PSA.095.006 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.

95:7b.PSA.095.007 Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:

95:8b.PSA.095.008 "Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,

95:9b.PSA.095.009 jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.

95:10b.PSA.095.010 Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: `He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni`.

95:11b.PSA.095.011 Ja niin minä vihassani vannoin: `He eivät pääse minun lepooni`."

96

96:1b.PSA.096.001 Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa Herralle, kaikki maa.

96:2b.PSA.096.002 Veisatkaa Herralle, ylistäkää hänen nimeänsä. Julistakaa päivästä päivään hänen pelastustekojansa,

96:3b.PSA.096.003 ilmoittakaa pakanain seassa hänen kunniaansa, hänen ihmeitänsä kaikkien kansojen seassa.

96:4b.PSA.096.004 Sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä, hän on peljättävä yli kaikkien jumalain.

96:5b.PSA.096.005 Sillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia, mutta Herra on tehnyt taivaat.

96:6b.PSA.096.006 Herraus ja kunnia on hänen kasvojensa edessä, kiitos ja ylistys hänen pyhäkössänsä.

96:7b.PSA.096.007 Antakaa Herralle, te kansojen sukukunnat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys.

96:8b.PSA.096.008 Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, tuokaa lahjoja, tulkaa hänen esikartanoihinsa.

96:9b.PSA.096.009 Kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa, vaviskaa hänen kasvojensa edessä, kaikki maa.

96:10b.PSA.096.010 Sanokaa pakanain seassa: "Herra on kuningas". Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju. Hän tuomitsee kansat oikeuden mukaan.

96:11b.PSA.096.011 Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa; pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on.

96:12b.PSA.096.012 Ihastukoot kedot ja kaikki, mitä kedolla on, riemuitkoot silloin kaikki metsän puut

96:13b.PSA.096.013 Herran edessä, sillä hän tulee, sillä hän tulee tuomitsemaan maata: hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaudessa ja kansat uskollisuudessansa.

97

97:1b.PSA.097.001 Herra on kuningas! Riemuitkoon maa; iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä on.

97:2b.PSA.097.002 Pilvi ja pimeys on hänen ympärillänsä, vanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus.

97:3b.PSA.097.003 Tuli käy hänen edellänsä ja polttaa hänen vihollisensa, yltympäri.

97:4b.PSA.097.004 Hänen salamansa valaisevat maanpiirin; maa näkee sen ja vapisee.

97:5b.PSA.097.005 Vuoret sulavat niinkuin vaha Herran edessä, kaiken maan Herran edessä.

97:6b.PSA.097.006 Taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.

97:7b.PSA.097.007 Kaikki kuvain kumartajat joutuvat häpeään, kaikki, jotka epäjumalista kerskaavat. Kumartakaa häntä, kaikki jumalat.

97:8b.PSA.097.008 Siion kuulee sen ja iloitsee, ja Juudan tyttäret riemuitsevat sinun tuomioistasi, Herra.

97:9b.PSA.097.009 Sillä sinä, Herra, olet Korkein yli kaiken maan, sinä olet ylen korkea, ylitse kaikkien jumalain.

97:10b.PSA.097.010 Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa. Hän varjelee hurskasten sielut, jumalattomien kädestä hän heidät pelastaa.

97:11b.PSA.097.011 Vanhurskaalle koittaa valkeus ja oikeamielisille ilo.

97:12b.PSA.097.012 Iloitkaa Herrassa, te vanhurskaat; kiittäkää hänen pyhää nimeänsä.

98

98:1b.PSA.098.001 Virsi. Veisatkaa Herralle uusi virsi, sillä hän on ihmeitä tehnyt. Hän on saanut voiton oikealla kädellänsä ja pyhällä käsivarrellansa.

98:2b.PSA.098.002 Herra on tehnyt tiettäväksi pelastustekonsa, hän on ilmaissut vanhurskautensa pakanain silmien edessä.

98:3b.PSA.098.003 Hän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin heimoa kohtaan; kaikki maan ääret ovat nähneet meidän Jumalamme pelastusteot.

98:4b.PSA.098.004 Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa, iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta.

98:5b.PSA.098.005 Veisatkaa Herran kiitosta kanteleilla - kanteleilla ja ylistysvirren sävelillä,

98:6b.PSA.098.006 vaskitorvilla ja pasunan äänellä. Kohottakaa riemuhuuto Herran, kuninkaan, edessä.

98:7b.PSA.098.007 Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.

98:8b.PSA.098.008 Paukuttakoot käsiänsä virrat, ja vuoret yhdessä riemuitkoot

98:9b.PSA.098.009 Herran edessä; sillä hän tulee tuomitsemaan maata. Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti ja kansat oikeuden mukaan.

99

99:1b.PSA.099.001 Herra on kuningas, vaviskoot kansat - hän, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat - huojukoon maa.

99:2b.PSA.099.002 Suuri on Herra Siionissa, hän on korkea yli kaikkien kansojen.

99:3b.PSA.099.003 He ylistävät sinun suurta ja peljättävää nimeäsi. Hän on pyhä.

99:4b.PSA.099.004 Se on kuninkaan voima, että hän rakastaa oikeutta. Sinä olet saattanut oikeuden voimaan, sinä toimitat oikeuden ja vanhurskauden Jaakobissa.

99:5b.PSA.099.005 Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, kumartukaa hänen jalkainsa astinlaudan eteen. Hän on pyhä.

99:6b.PSA.099.006 Mooses ja Aaron hänen pappiensa joukossa ja Samuel niiden joukossa, jotka avuksi huusivat hänen nimeänsä, he huusivat Herraa, ja hän vastasi heille.

99:7b.PSA.099.007 Hän puhui heille pilvenpatsaasta; he noudattivat hänen todistuksiansa ja käskyjä, jotka hän oli heille antanut.

99:8b.PSA.099.008 Herra, meidän Jumalamme, sinä vastasit heille, olit heille anteeksiantava Jumala, vaikka sinä heidän pahat tekonsa kostit.

99:9b.PSA.099.009 Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, rukoilkaa kumartuneina hänen pyhää vuortansa kohti; sillä Herra, meidän Jumalamme, on pyhä.

100

100:1b.PSA.100.001 Kiitosuhri-virsi. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa.

100:2b.PSA.100.002 Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.

100:3b.PSA.100.003 Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.

100:4b.PSA.100.004 Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä.

100:5b.PSA.100.005 Sillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

101

101:1b.PSA.101.001 Daavidin virsi. Minä veisaan armosta ja oikeudesta; sinun ylistystäsi, Herra, minä laulan.

101:2b.PSA.101.002 Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta; milloin tulet sinä minun tyköni? Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä.

101:3b.PSA.101.003 En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on, eksyttäväistä menoa minä vihaan: ei saa se minuun tarttua.

101:4b.PSA.101.004 Nurja sydän väistyköön minusta; pahasta minä en tahdo tietää.

101:5b.PSA.101.005 Joka salaa panettelee lähimmäistänsä, sen minä hukutan; jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, sitä minä en siedä.

101:6b.PSA.101.006 Maan uskollisia minun silmäni etsivät, että he asuisivat minua lähellä; joka vaeltaa nuhteettomuuden tietä, se on oleva minun palvelijani.

101:7b.PSA.101.007 Vilpin tekijä älköön asuko minun huoneessani, valheen puhuja ei kestä minun silmäini edessä.

101:8b.PSA.101.008 Joka aamu minä hukutan kaikki jumalattomat maasta, lopettaakseni kaikki väärintekijät Herran kaupungista.

102

102:1b.PSA.102.001 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.

102:2b.PSA.102.002 Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

102:3b.PSA.102.003 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

102:4b.PSA.102.004 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

102:5b.PSA.102.005 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

102:6b.PSA.102.006 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

102:7b.PSA.102.007 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

102:8b.PSA.102.008 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

102:9b.PSA.102.009 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

102:10b.PSA.102.010 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

102:11b.PSA.102.011 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

102:12b.PSA.102.012 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

102:13b.PSA.102.013 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

102:14b.PSA.102.014 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

102:15b.PSA.102.015 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

102:16b.PSA.102.016 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

102:17b.PSA.102.017 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

102:18b.PSA.102.018 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

102:19b.PSA.102.019 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

102:20b.PSA.102.020 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

102:21b.PSA.102.021 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

102:22b.PSA.102.022 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

102:23b.PSA.102.023 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

102:24b.PSA.102.024 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

102:25b.PSA.102.025 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

102:26b.PSA.102.026 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

102:27b.PSA.102.027 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

102:28b.PSA.102.028 tta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. [102:29] Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.

103

103:1b.PSA.103.001 Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.

103:2b.PSA.103.002 Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,

103:3b.PSA.103.003 hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,

103:4b.PSA.103.004 joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,

103:5b.PSA.103.005 joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.

103:6b.PSA.103.006 Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.

103:7b.PSA.103.007 Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.

103:8b.PSA.103.008 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.

103:9b.PSA.103.009 Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.

103:10b.PSA.103.010 Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.

103:11b.PSA.103.011 Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.

103:12b.PSA.103.012 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.

103:13b.PSA.103.013 Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.

103:14b.PSA.103.014 Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

103:15b.PSA.103.015 Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.

103:16b.PSA.103.016 Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

103:17b.PSA.103.017 Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,

103:18b.PSA.103.018 niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.

103:19b.PSA.103.019 Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.

103:20b.PSA.103.020 Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.

103:21b.PSA.103.021 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.

103:22b.PSA.103.022 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.

104

104:1b.PSA.104.001 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.

104:2b.PSA.104.002 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;

104:3b.PSA.104.003 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.

104:4b.PSA.104.004 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.

104:5b.PSA.104.005 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.

104:6b.PSA.104.006 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.

104:7b.PSA.104.007 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;

104:8b.PSA.104.008 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.

104:9b.PSA.104.009 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.

104:10b.PSA.104.010 Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.

104:11b.PSA.104.011 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.

104:12b.PSA.104.012 Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.

104:13b.PSA.104.013 Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.

104:14b.PSA.104.014 Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän

104:15b.PSA.104.015 ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.

104:16b.PSA.104.016 Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.

104:17b.PSA.104.017 Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.

104:18b.PSA.104.018 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.

104:19b.PSA.104.019 Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.

104:20b.PSA.104.020 Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.

104:21b.PSA.104.021 Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.

104:22b.PSA.104.022 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.

104:23b.PSA.104.023 Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.

104:24b.PSA.104.024 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.

104:25b.PSA.104.025 Merikin, suuri ja aava - siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.

104:26b.PSA.104.026 Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.

104:27b.PSA.104.027 Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.

104:28b.PSA.104.028 Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.

104:29b.PSA.104.029 Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.

104:30b.PSA.104.030 Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.

104:31b.PSA.104.031 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,

104:32b.PSA.104.032 hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.

104:33b.PSA.104.033 Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.

104:34b.PSA.104.034 Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.

104:35b.PSA.104.035 Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!

105

105:1b.PSA.105.001 Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.

105:2b.PSA.105.002 Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.

105:3b.PSA.105.003 Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.

105:4b.PSA.105.004 Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.

105:5b.PSA.105.005 Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,

105:6b.PSA.105.006 te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.

105:7b.PSA.105.007 Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.

105:8b.PSA.105.008 Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,

105:9b.PSA.105.009 liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.

105:10b.PSA.105.010 Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.

105:11b.PSA.105.011 Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne".

105:12b.PSA.105.012 Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.

105:13b.PSA.105.013 Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.

105:14b.PSA.105.014 Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:

105:15b.PSA.105.015 "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".

105:16b.PSA.105.016 Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,

105:17b.PSA.105.017 oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.

105:18b.PSA.105.018 Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,

105:19b.PSA.105.019 siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.

105:20b.PSA.105.020 Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.

105:21b.PSA.105.021 Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,

105:22b.PSA.105.022 sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.

105:23b.PSA.105.023 Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.

105:24b.PSA.105.024 Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.

105:25b.PSA.105.025 Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.

105:26b.PSA.105.026 Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.

105:27b.PSA.105.027 Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.

105:28b.PSA.105.028 Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.

105:29b.PSA.105.029 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.

105:30b.PSA.105.030 Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.

105:31b.PSA.105.031 Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.

105:32b.PSA.105.032 Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.

105:33b.PSA.105.033 Ja hän hävitti heidän viini- ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.

105:34b.PSA.105.034 Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;

105:35b.PSA.105.035 ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.

105:36b.PSA.105.036 Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.

105:37b.PSA.105.037 Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.

105:38b.PSA.105.038 Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.

105:39b.PSA.105.039 Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.

105:40b.PSA.105.040 He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.

105:41b.PSA.105.041 Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.

105:42b.PSA.105.042 Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.

105:43b.PSA.105.043 Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.

105:44b.PSA.105.044 Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,

105:45b.PSA.105.045 että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!

106

106:1b.PSA.106.001 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

106:2b.PSA.106.002 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?

106:3b.PSA.106.003 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!

106:4b.PSA.106.004 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,

106:5b.PSA.106.005 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.

106:6b.PSA.106.006 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.

106:7b.PSA.106.007 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.

106:8b.PSA.106.008 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.

106:9b.PSA.106.009 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.

106:10b.PSA.106.010 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.

106:11b.PSA.106.011 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.

106:12b.PSA.106.012 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.

106:13b.PSA.106.013 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.

106:14b.PSA.106.014 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.

106:15b.PSA.106.015 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.

106:16b.PSA.106.016 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.

106:17b.PSA.106.017 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.

106:18b.PSA.106.018 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.

106:19b.PSA.106.019 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;

106:20b.PSA.106.020 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.

106:21b.PSA.106.021 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,

106:22b.PSA.106.022 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.

106:23b.PSA.106.023 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.

106:24b.PSA.106.024 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.

106:25b.PSA.106.025 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.

106:26b.PSA.106.026 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,

106:27b.PSA.106.027 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.

106:28b.PSA.106.028 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.

106:29b.PSA.106.029 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.

106:30b.PSA.106.030 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.

106:31b.PSA.106.031 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.

106:32b.PSA.106.032 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.

106:33b.PSA.106.033 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.

106:34b.PSA.106.034 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,

106:35b.PSA.106.035 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.

106:36b.PSA.106.036 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.

106:37b.PSA.106.037 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.

106:38b.PSA.106.038 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.

106:39b.PSA.106.039 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.

106:40b.PSA.106.040 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.

106:41b.PSA.106.041 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.

106:42b.PSA.106.042 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.

106:43b.PSA.106.043 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.

106:44b.PSA.106.044 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.

106:45b.PSA.106.045 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.

106:46b.PSA.106.046 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.

106:47b.PSA.106.047 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.

106:48b.PSA.106.048 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"

107

107:1b.PSA.107.001 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

107:2b.PSA.107.002 Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta

107:3b.PSA.107.003 ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.

107:4b.PSA.107.004 He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.

107:5b.PSA.107.005 Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.

107:6b.PSA.107.006 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

107:7b.PSA.107.007 Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.

107:8b.PSA.107.008 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

107:9b.PSA.107.009 Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.

107:10b.PSA.107.010 He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,

107:11b.PSA.107.011 koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.

107:12b.PSA.107.012 Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.

107:13b.PSA.107.013 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

107:14b.PSA.107.014 Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.

107:15b.PSA.107.015 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

107:16b.PSA.107.016 Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.

107:17b.PSA.107.017 He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.

107:18b.PSA.107.018 Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.

107:19b.PSA.107.019 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

107:20b.PSA.107.020 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.

107:21b.PSA.107.021 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

107:22b.PSA.107.022 Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.

107:23b.PSA.107.023 He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.

107:24b.PSA.107.024 He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.

107:25b.PSA.107.025 Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.

107:26b.PSA.107.026 He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.

107:27b.PSA.107.027 He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.

107:28b.PSA.107.028 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.

107:29b.PSA.107.029 Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.

107:30b.PSA.107.030 He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.

107:31b.PSA.107.031 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

107:32b.PSA.107.032 Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.

107:33b.PSA.107.033 Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

107:34b.PSA.107.034 hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.

107:35b.PSA.107.035 Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.

107:36b.PSA.107.036 Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.

107:37b.PSA.107.037 Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.

107:38b.PSA.107.038 Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.

107:39b.PSA.107.039 Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,

107:40b.PSA.107.040 niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,

107:41b.PSA.107.041 hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.

107:42b.PSA.107.042 Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.

107:43b.PSA.107.043 Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.

108

108:1b.PSA.108.001 Laulu; Daavidin virsi.

108:2b.PSA.108.002 Minun sydämeni on valmis, Jumala, minä tahdon veisata ja soittaa; valmis on minun sieluni.

108:3b.PSA.108.003 Heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon.

108:4b.PSA.108.004 Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa ja veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.

108:5b.PSA.108.005 Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu ylitse taivasten ja sinun totuutesi hamaan pilviin asti.

108:6b.PSA.108.006 Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja levitköön sinun kunniasi yli kaiken maan.

108:7b.PSA.108.007 Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa minulle.

108:8b.PSA.108.008 Jumala on puhunut pyhäkössänsä. Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.

108:9b.PSA.108.009 Minun on Gilead, ja minun on Manasse; Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani.

108:10b.PSA.108.010 Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni, minä riemuitsen Filistean maasta.

108:11b.PSA.108.011 Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?

108:12b.PSA.108.012 Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa!

108:13b.PSA.108.013 na meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu. [108:14] Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan.

109

109:1b.PSA.109.001 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.

109:2b.PSA.109.002 Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.

109:3b.PSA.109.003 Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.

109:4b.PSA.109.004 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.

109:5b.PSA.109.005 He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.

109:6b.PSA.109.006 Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.

109:7b.PSA.109.007 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.

109:8b.PSA.109.008 Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.

109:9b.PSA.109.009 Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.

109:10b.PSA.109.010 Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.

109:11b.PSA.109.011 Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.

109:12b.PSA.109.012 Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.

109:13b.PSA.109.013 Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.

109:14b.PSA.109.014 Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.

109:15b.PSA.109.015 Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.

109:16b.PSA.109.016 Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.

109:17b.PSA.109.017 Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.

109:18b.PSA.109.018 Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

109:19b.PSA.109.019 Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.

109:20b.PSA.109.020 Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.

109:21b.PSA.109.021 Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.

109:22b.PSA.109.022 Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.

109:23b.PSA.109.023 Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.

109:24b.PSA.109.024 Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.

109:25b.PSA.109.025 Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.

109:26b.PSA.109.026 Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;

109:27b.PSA.109.027 ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.

109:28b.PSA.109.028 Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.

109:29b.PSA.109.029 Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.

109:30b.PSA.109.030 Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.

109:31b.PSA.109.031 Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.

110

110:1b.PSA.110.001 Daavidin virsi. Herra sanoi minun herralleni: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi".

110:2b.PSA.110.002 Herra ojentaa sinun valtasi valtikan Siionista; hallitse vihollistesi keskellä.

110:3b.PSA.110.003 Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi, niinkuin kaste aamuruskon helmasta.

110:4b.PSA.110.004 Herra on vannonut eikä sitä kadu: "Sinä olet pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan".

110:5b.PSA.110.005 Herra on sinun oikealla puolellasi, hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä.

110:6b.PSA.110.006 Hän tuomitsee pakanat: ruumiita viruu kaikkialla; hän murskaa päitä laajalti maan päällä.

110:7b.PSA.110.007 Hän juo purosta tien varrelta; sentähden hän kohottaa päänsä.

111

111:1b.PSA.111.001 Halleluja! Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni hurskasten kokouksessa ja seurakunnassa.

111:2b.PSA.111.002 Suuret ovat Herran teot, kaikkien niiden tutkisteltavat, jotka niitä rakastavat.

111:3b.PSA.111.003 Kunnialliset ja korkeat ovat hänen työnsä, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.

111:4b.PSA.111.004 Hän on säätänyt ihmeellisten tekojensa muiston; armollinen ja laupias on Herra.

111:5b.PSA.111.005 Hän antaa ruuan pelkääväisillensä, hän muistaa liittonsa iankaikkisesti.

111:6b.PSA.111.006 Hän ilmoitti kansallensa tekojensa voiman, hän antoi heille pakanain perintöosan.

111:7b.PSA.111.007 Hänen kättensä teot ovat totiset ja oikeat; luotettavat ovat kaikki hänen asetuksensa.

111:8b.PSA.111.008 Ne pysyvät järkkymättä aina ja iankaikkisesti; ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa.

111:9b.PSA.111.009 Hän lähetti kansallensa lunastuksen, sääti liittonsa ikuisiksi ajoiksi; pyhä ja peljättävä on hänen nimensä.

111:10b.PSA.111.010 Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat. Hänen ylistyksensä pysyy iankaikkisesti.

112

112:1b.PSA.112.001 Halleluja! Autuas se mies, joka Herraa pelkää ja suuresti halajaa hänen käskyjänsä!

112:2b.PSA.112.002 Hänen jälkeläisensä tulevat voimallisiksi maassa, oikeamielisten suku tulee siunatuksi.

112:3b.PSA.112.003 Varallisuus ja rikkaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.

112:4b.PSA.112.004 Oikeamielisille koittaa pimeydessä valkeus, armollinen, laupias ja vanhurskas.

112:5b.PSA.112.005 Hyvin käy sen miehen, joka on laupias ja antaa lainaksi, joka hoitaa asiansa oikeuden mukaan.

112:6b.PSA.112.006 Sillä ei hän ikinä horju; vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa.

112:7b.PSA.112.007 Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan.

112:8b.PSA.112.008 Hänen sydämensä on luja ja peloton, kunnes hän vihdoin ilolla katselee ahdistajiaan.

112:9b.PSA.112.009 Hän on runsaskätinen, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti, hänen sarvensa kohoaa kunniassa.

112:10b.PSA.112.010 Jumalaton näkee sen ja närkästyy, hän kiristelee hampaitaan ja pakahtuu. Jumalattomien halut raukeavat tyhjiin.

113

113:1b.PSA.113.001 Halleluja! Ylistäkää, te Herran palvelijat, ylistäkää Herran nimeä.

113:2b.PSA.113.002 Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja iankaikkisesti.

113:3b.PSA.113.003 Auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty.

113:4b.PSA.113.004 Herra on korkea yli kaikkien pakanakansain, yli taivasten kohoaa hänen kunniansa.

113:5b.PSA.113.005 Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu

113:6b.PSA.113.006 ja katsoo syvälle - taivaassa ja maassa?

113:7b.PSA.113.007 Hän, joka tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän

113:8b.PSA.113.008 asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle, hänen kansansa ruhtinasten rinnalle,

113:9b.PSA.113.009 joka antaa hedelmättömän asua kodissa, iloisena lasten äitinä! Halleluja!

114

114:1b.PSA.114.001 Kun Israel lähti Egyptistä, Jaakobin suku vieraskielisestä kansasta,

114:2b.PSA.114.002 silloin Juuda tuli hänen pyhäkökseen, Israel hänen valtakunnaksensa.

114:3b.PSA.114.003 Sen näki meri ja pakeni, Jordan kääntyi takaisin.

114:4b.PSA.114.004 Vuoret hyppivät niinkuin oinaat, kukkulat niinkuin lammasten karitsat.

114:5b.PSA.114.005 Mikä sinun on, meri, kun pakenet, mikä sinun, Jordan, kun käännyt takaisin?

114:6b.PSA.114.006 Te vuoret, miksi hypitte kuin oinaat, te kukkulat, kuin lammasten karitsat?

114:7b.PSA.114.007 Vapise, maa, Herran kasvojen edessä, Jaakobin Jumalan kasvojen edessä,

114:8b.PSA.114.008 joka muuttaa kallion vesilammikoksi, kovan kiven vesilähteeksi.

115

115:1b.PSA.115.001 Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden.

115:2b.PSA.115.002 Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?"

115:3b.PSA.115.003 Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.

115:4b.PSA.115.004 Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa.

115:5b.PSA.115.005 Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe.

115:6b.PSA.115.006 Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne.

115:7b.PSA.115.007 Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta.

115:8b.PSA.115.008 Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.

115:9b.PSA.115.009 Israel, turvaa Herraan - hän on heidän apunsa ja kilpensä.

115:10b.PSA.115.010 Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan - hän on heidän apunsa ja kilpensä.

115:11b.PSA.115.011 Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan - hän on heidän apunsa ja kilpensä.

115:12b.PSA.115.012 Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua,

115:13b.PSA.115.013 hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin.

115:14b.PSA.115.014 Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne.

115:15b.PSA.115.015 Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.

115:16b.PSA.115.016 Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.

115:17b.PSA.115.017 Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista.

115:18b.PSA.115.018 Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja!

116

116:1b.PSA.116.001 Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;

116:2b.PSA.116.002 sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.

116:3b.PSA.116.003 Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen.

116:4b.PSA.116.004 Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: "Oi Herra, pelasta minun sieluni!"

116:5b.PSA.116.005 Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias.

116:6b.PSA.116.006 Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.

116:7b.PSA.116.007 Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.

116:8b.PSA.116.008 Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta.

116:9b.PSA.116.009 Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa.

116:10b.PSA.116.010 Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu.

116:11b.PSA.116.011 Minä sanoin hädässäni: "Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita".

116:12b.PSA.116.012 Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?

116:13b.PSA.116.013 Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä.

116:14b.PSA.116.014 Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.

116:15b.PSA.116.015 Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.

116:16b.PSA.116.016 Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijasi minä olen, sinun palvelijattaresi poika! Sinä päästit minun siteeni.

116:17b.PSA.116.017 Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä.

116:18b.PSA.116.018 Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä

116:19b.PSA.116.019 Herran huoneen esikartanoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!

117

117:1b.PSA.117.001 Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat, ylistäkää häntä, kaikki kansat.

117:2b.PSA.117.002 Sillä hänen armonsa meitä kohtaan on voimallinen, ja Herran uskollisuus pysyy iankaikkisesti. Halleluja!

118

118:1b.PSA.118.001 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

118:2b.PSA.118.002 Näin sanokoon Israel; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.